Suunnitelmat matkan suhteen alkoivat jo varmaan puoli vuotta sitten, kun Tapsan kanssa tuli kalastaminen puheeksi. Viikko lyötiin alustavasti lukkoon Tapsan kesäloman puoliväliin ja minun kotiinpaluun jälkeiselle ajankohdalle. Lopulta kerkesin olemaan Suomessa vain pari viikkoa, kun reissu viimein koitti. Pikkuveljeltä farmariauto lainaksi, tolkuton määrä erävehkeitä takaluukkuun ja sitten menoksi.

Suunnitelmiemme mukaan ajoimme ensin mökillemme Leville, jossa luonnollisesti kävimme tutustumassa heti paikallisen juottolaan maanantai-iltaan. Henkilökunnan lisäksi ravintolassa oli meidän lisäksemme noin kaks muuta asiakasta, joten totesimme parhaaksi siirtyä takaisin mökille valmistautumaan seuraavan päivän koitoksiin.

Aamulla hyvin levänneinä pakkailimme romppeita ja valmistimme tukevan lounaan. Seuraava hellalla valmistettu ateria syötäisiinkin sitten vajaan viikon kuluttua samaisella mökillä. Pienimuotoinen vaeltelu yhdistettynä kalasteluun tarkoittaa suurta varustevuorta, joka pitää lihasvoimalla kantaa metsän siimeksiin. Usko meinasi jälleen kerran loppua kun sulloimme viinap..ei vaan viimankestäviä vaatteita jo ennestään ylipakattuihin rinkkoihin. Lopulta kuitenkin kantamukset oli mahdutettu ja otimme kumijalan alle siirtymän kohti Lapin erämaita. Tästä eteenpäin käytän vain paikkojen peitenimiä, jotta salaiset kalapaikat säilyvät neitseellisinä myös tulevia reissuja silmällä pitäen.

We took this heap into the wilderness

Ajelimme maantietä noin tunnin verran, jonka jälkeen poikkesimme pois pääväylältä. Metsätien alkupäässä komeili suuret varoitukset, jotka antoivat ymmärtää, ettei normaalilla asvaltin halkojalla ole tielle mitään asiaa, mutta me vähät välitimme näistä poromiesten asettamista etelänturistien karkoituskylteistä.

Local people tried to evict us by some silly signs, but we didn't give up!

Reindeers, our best and only neighbours during the week.

Välillä miehistön oli jalkauduttava, jotta suurimmat montut saatiin ylitettyä ilman suurempaa dramatiikkaa, mutta muuten matka taittui rauhallisesti, tosin hieman jännittyneesti. Huonokuntoisen tien lisäksi jännitysmomenttia lisäsi kännykkäverkko, joka loisti poissaolollaan heti kun pääsimme vähän kauemmas päätiestä. Tie kävi lopulta niin surkeaksi, että oli laitettava auto sivuun ja jatkettava jalan. Sopiva metsäjärvi sijaitsi noin seitsemän kilometrin päässä tiestä, joten vähän pääsimme harrastamaan tervehenkistä ulkoliikuntaa.. Tästä reippailusta opimme sen verran, että soita kannattaa pikkuisen koittaa välttää. Järvi sijaitsi hieman hankalasti suo-alueella, joten kalastaminen osoittautui hieman hankalaksi. Tästä reipastuneena pojat innostuivat ottamaan kaiken ilon irti Lapin erämaiden tuomasta vapaudesta, ja pian jänkhällä leijasikin paksun savuerhon lisäksi melkoinen älämölö. No, naapurit tuskin häiriintyivät, koska niitä ei todellakaan ollut.

Just relaxing

Tapio and Niko tried to communicate with the reindeers by some smoke signals.

Seuraavalle könkhäälle päätimmekin siirtyä heti aamun valjettua, mutta ensin oli suoritettava pienimuotoinen mossan ylitys. Eilisestä viisastuneina varasimme jalkaan kumisaappaat, ja suon ylittäminen olikin melkoista juhlaa. Parin tunnin päästä olimmekin jälleen autolla ja sääkin suosi ulkoilijoita mittarin näyttäessä +25°C. Päätimme ottaa seuraavaksi hieman toisenlaisen lähestymisen vesistöön, ja lähdimme tutkimaan Ounasjoen tarjontaa. Löysimme mukavan koskipaikan, jonne pystytimme teltan. Ilta meni mukavasti Ounasjoessa kalastellessa, vaikka saalis jäikin vähän heikoksi. Pelkästään maisemien mahtavuus ja täysin eristyksissä oleminen toi niin mukavan olon, ettei laiha syönti haitannut fiilistä.

Tapio at Ounasjoki. The perfect isolation from the settlements and other people gave some euphoric feelings which are impossible to describe.

Tapio, loimutammukka, kuksa, teltta, nuotio and Jallu. Perfect!

Aamulla otimme jälleen uuden suunnan ja ajoimme hieman syvemmälle erämaahan. Löysimme lähes täydellisen joen, jonka ympärillä maastokin oli suhteellisen helppokulkuista. Joki oli sopivan vaihtelevaa, tarjoten välillä mukavia koskipaikkoja ja vähän rauhallisempia syvänteitä. Eräkalastausta  parhaimmillaan siis. Jalokalaakin alkoi nousemaan, vaikka saaliskoko ei ollut järin suurta. Joka tapauksessa arvokalan saaminen koskemattoman luonnon keskeltä on aivan mahtava kokemus.

Drinking water straight from the river

Niko in action.

Illalla pystytimme jälleen leirin ja loimutimme tikkutammukkaa nuotiolla...arvatenkin aikas hyvää! Vielä hieman kaatoryyppyä ja sitten painuimme valtavan telttamme perille nukkumaan. Jälleen aamulla puurot ja ruisleivät huiviin ja suunta kalapaikoille. Mukavan kokoisen tammukan karkutus heti aamuun vain lisäsi kalastusintoa ja varmisti, että kala on syönnillä. Noin tunnin heittelyn jälkeen menin täysin uudelle koskipaikalle, jonne heitin vastavirtaan nappiin osuneen heiton. Tärppi juuri siinä kohtaa, jossa kalan ajattelin lymyilevän ja sitten olikin syke kahdensadan paremmalla puolella. Kala ei ollut merikaloihin verrattuna kovinkaan suuri, mutta voimaa sitäkin enemmän. Pienen väsyttelyn jälkeen kala oli haavissa ja mieli korkealla.

Some harjus (Thymallus thymallus) and one tammukka (Salmo trutta fario)

40cm of pure beautiness. This is why we came here for!

Aamupäivä meni mukavasti kalastellessa, mutta syönti heikkeni selvästi aamusta. Vielä yksi kohtuullisen suuren ahvenen karkutus ja sitten olikin aika siirtyä takaisin leiriin. Valmistimme tammukasta kunnon sopan, joka maistui jälleen kerran mahtavalta. Laitoimme leirin kansaan ja aloimme tekemään lähtöä takasin Leville.

Metsässä on aina hienoa, mutta hieno oli myös fiilis päästä saunaan ja pesulle. Pieni noste päälle, hyvää ruokaa ja jälleen tarkastamaan Hullun Poron meininki. Tällä kertaa tupa oli täynnä ja Lapin isännillä meno päällä. Valomerkin lähestyessä päätimme siirtyä takasin tukikohtaan ja yöpuulle.

Seuraavana aamuna hieman turistikierrosta Levin maastossa ja viikosta palautumista. Sunnuntaina suuntasimme nokan kohti etelää ja illalla auton pesun jälkeen reissu oli saatu pakettiin.

Kalastamisen ja vaeltelun yhdistäminen on kyllä erinomainen tapa nauttia luonnosta. Tämä reissu oli seurueellemme lajissaan ensimmäinen, mutta ensi kesänä otamme varmasti uusiksi. Ensi kerralla olemme myös hieman viisaampia reittiä suunnitellessamme ja tiedämme, että suo ei ole helpointa maastoa liikkua. Kuvia olisi pitänyt malttaa jälleen kerran ottaa enemmän, mutta tilanne on vähän sama kuin laskureissuilla: kun kala syö, ei malta. Ja kun kala ei syö, ei muuten viitsi. Laskiessa hyvillä keleillä koittaa ottaa kaiken irti puuterista, ja rapakelillä kuvaaminen on muuten vähän turhaa. Ensi kerralla sitten enemmän kuvia...

On tullut aika laittaa piste tälle blogille. Muistan vielä elävästi kun kirjoitin linja-autossa ensimmäistä päivitystä matkalla Helsinki-Vantaalle, ja siitäkin on jo noin vuosi aikaa. Vietin Münchenissä mahtavan vaihtovuoden, enkä päivääkään vaihtaisi pois. Kuulin myös vaihtokoordinaattoriltamme Kaisalta, että monella vaihto-opiskelijalla on mennyt paljon aikaa sairastellessa. Itse olin onnekas, enkä sairastanut käytännössä yhtään. Muutenkin sain kokea todella paljon uutta, ja koulussakin tuli käytyä ylen määrin.

Kiitos kaikille blogia lukeneille! Saatan tähän, taikka  sitten johonkin muuhun blogiin lisätä uusia kertomuksia tulevista matkoista, tai valokuvaukseen liittyvistä asioista.

Auf Wiedersehen!

-Antti-

Blogin toiseksi viimeinen päivitys. Vähän taas venähtänyt kirjoittaminen, mutta elossa ollaan. Vaihto-opiskelu on tältä erää takana, ja Suomessa on tullut vietettyä jo reilut kolme viikkoa. Viimeinen kuukausi meni Saksassa todella nopeasti ja lopuksi vielä ajoimme serkkuni kanssa Tanskan ja Ruotsin läpi ja  sitten Tukholmasta laivalla Turkuun.

Helteet alkoivat myös Saksassa ja viimeisiin tentteihin oli ajoittain vähän vaikea löytää lukumotivaatiota. Jalkapallohuuma oli MM-kisojen aikaan huipussaan, mutta eipä pronssipeliin kauheasti enää riittänyt saksalaisilta kannatusta.

Schweinshaxe mit Weißbier, very traditional Bairisch dish

And our last dinner at Müchen with Jürgen, Priit, Andy, Olli and me

Olli saapui myös autonhakureissulle 13. päivä ja seuraavat pari päivää ajeltiin ympäri Baijeria autoa etsiessä. Sopiva yksilö löytyi pienten sekoilujen jälkeen ja sitten pääsimme aloittamaan kotimatkan. Matkalla törmäsimme sopivasti myös serkkuumme Villeen, joka oli myös autonhaku/lomareissulla. Pikaiset kuvat vientiautorivistä ja siitä jatkui matka kohti Kölniä. Kölnissä Ollin kaveri Henning odotti veljensä kämpillä ja siitä lähdimme porukalla viettämään iltaa johonkin puistoon keskustassa.

We heard some weird gossips that the Turkish guys are the the most tough car dealers. We think that is total bullshit!

In U-Bahn with Sebastian and Henning

Seuraavana aamuna teimme pienen kaupunkikierroksen jonka jälkeen lähdimme Henningin kanssa leirintäalueelle Ebbegebirgen luonnonpuistoon. Leirintäalue oli kivasti järven rannalla ja sääkin oli mukava telttailuun.

Henning tasting some top quality wine at our camp

A proper "gas" station

Aamu-uinnin jälkeen suuntasimme syvemmälle metsään ja vuokrasimme maastopyörät. Viimeöiset viinit hieman tuntuivat pohkeissa kun lähdimme kiipeämään ensimmäistä nousua, mutta sitten alkoi tuntua helpommalta. Maisemat olivat mukavan mäkiset ja metsäiset Münchenin tasamaiden jälkeen. Illaksi ajoimme Münsteriin, jossa järjestettiin suuret grillijuhlat. Ilta sujui oikein mukavasti ja osa vieraista ei malttanut lähteä millään kotiin, vaikka seuraavana aamuna työt jo kutsuivat uudessa työpaikassa.

BBQ -party at Münster

Maanantaina lähdimme aamulla vähän melomaan pientä jokea ja sen jälkeen kävimme yliopistolla syömässä. Kävimme vielä jäähdyttelemässä kaupungin läpi virtaavassa kanaalissa, jonka jälkeen otimme suunnaksi Hampurin.

Dead end

Hampurissa pääsimme lattiamajoitukseen ja seuraavana aamuna kävimme vähän ihmettelemässä satamaa. Iltapäivällä vielä pieni hengailu kaupungilla ja sitten taas tien päällä. Ajoitus ei ollut ihan kohdillaan ja saavuimme rajalla sijaitseville virvokekaupoilla hieman sulkemisajan jälkeen. Viinit oli kuitenkin saatava kyytiin, joten päätimme viettää yön Saksan puolella. Seuraavaksi päiväksi jäisi aikamoinen ajorupeama, mutta minkäs teet kun jano on kova. Hotellin etsintä osoittautui hieman hankalaksi alkaneen lomasesongin vuoksi, ja kaikki lähiseudun huoneet olivat täynnä. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi autossa nukkuminen, mutta mikäs siinä. Auto parkkiin ja unta kaaliin.

Aamulla herätys kello seitsemän ja tututtuun tapaan aamupalalle Aldin parkkipaikalle. Vielä hammaspyykki viinakaupan pihalla ja siten ostoksille. Kävin ostamassa muutaman viinipullon tarkoituksena maistella ja valita niistä paras, mutta eihän aamulla kahdeksalta pysty hammastahnat suussa mitään maistamaan. Ostin siis kaikkia kolmea, reilusti.

Lunch break in Hamburg

Kuorma autoon ja sitten olikin vielä Tanska ja Ruotsi ajettavana. Tanska meni ihan hujauksessa mutta Ruotsissa alkoi maantie jo vähän puuduttamaan. Otimme lounastauon ja sen jälkeen auto järven rantaan ja puolen tunnin päiväunille. Ennen matkan jatkamista kävimme vielä uimassa ja sitten viimeinen etappi Tukholmaan. Silja-linen satamassa auto jonon jatkoksi, lakanat ikkunoihin ja jälleen oli hotellihuone valmis. Maistelimme vähän tuliaisviinejä ja sitten uni vei voiton. Muutaman tunnin unet ja herätys kun Priit ja Helen soittivat autojonon perältä. Priit ja Helen tulit myös moottoripyörällä Berliinin kautta ja menimme samalla laivalla Turkuun. Laivalla jatkoimme unia vielä pari tuntia ja  loppumatka menikin kannella lorviessa.

Japanese tourist group. Olli, Helen and Priit

Turussa kävimme tervehtimässä tullin tätejä ja siitä jatkoimme Säkylään. Nopea turistikierros Säkylä-Cityssä ja sitten nukkumaan. Perjantaina huolsimme veneen ja suuntasimme saaristoon mökkeilemään. Anni tuli junalla Turkuun ja siitä Rengastietä Kirjaisiin. Viikonloppu sujui mukavasti merellä rentoutuessa ja  Priitin kanssa kalastellessa. Ilmeisesti sain tartutettua kalastuskuumeetta myös Priitiin ja sovimme jo alustavasti kalastusmatkasta Priitin kotiseudulle Viroon.

Priit enjoying the archipelago

Maanantaina Priit ja Helen jatkoivat matkaa Helsingin kautta takaisin Tallinnaan ja siitä kotiin. Oikeastaan vasta maanantaina tuntui ensimmäisen kerran, että reissu alkoi olemaan takana päin.

Näin kolmen viikon jälkeen en vielä ole kokenut mitään valtavaa järkytystä Suomeen paluusta. Tosin eipä Saksa niin kovin paljon Suomesta edes poikkea. Täytyy katsoa vähän myöhemmin uudestaan.

Tähän blogiin tulee vielä yksi päivitys Lapin kalareissusta, jonka teemme Tapion ja Nikon kanssa. Olemme tällä hetkellä Oulun kohdalla menossa Leville ja sieltä jatkamme huomenna matkaa salaiselle kalapaikalle Lapin erämaille. 

Bicycle trip around Lake Starnberg in May 2010

Roadtrip # I to Austria and Italy (Kalle and Mikko)

Roadtrip # II to Austria, Slovakia and Croatia (Janne, Rasmus and Priit)

Skiing trip to Italy and Austria (Ville and Lasse)

Skiing trip to Montafon, Austria (Anni, Janne, Rasmus and Ville)

Skiing trip to Monte Rosa, Italy (Klaus, Maria, Kreetta, Jussi, Markus and Antti)

(Flight to Milano)

Hannover Messe (Father and brother)

And under this link there is our hiking video: Kramerspitz Hiking

Here you can find the pictures of the trip: Kramerspitz pics © Priit Raid 

Laitetaanpa tänne heti tuoreeltaan uusi video- ja kuvapäivitys viime perjantaisesta vaellusreissusta. Lämpöaalto käväisi täällä Keski-Euroopassa ja päätimme poikien kanssa lähteä jälleen vuoria valloittamaan. Otimme perjantaina aamulla junan ja suunnaksi Garmisch-Partenkircheniin. Lämpötila oli +30:n paikkeilla joten kylmä ei päässyt tulemaan.

Vuoreksi valitsimme Kramerspitz:n, joka sijaitsee aivan Garmisch-Partenkirchenin kupeessa. Kylän toisella puolella kohoaa puolestaan Zugspitze, joka on Saksan korkein huippu. Kramerspitzellä on korkeutta 1981 metriä ja lähtötaso on 700 metrissä.

Reitti oli paikoin mukavan haastava ja hikoilua lisäsi paahtava auringonpaiste. Nousuun meni aikaa noin neljä ja puoli tuntia, jonka jälkeen pidimme lounastauon huipulla upeissa maisemissa. Tulimme alas vähän pidempää reittiä, joka ei laskeutunut ihan suoraan kylään, joten alhaalla olimme vasta illansuussa. Asemalta haimme vielä muutamat matkaoluet ja sitten lähdimme kotimatkalle. Vaelluksen jälkeinen väsymys ja rentous tuo mukanaan aivan mahtavan fiiliksen, joka on jopa pikkuisen koukuttavaa. Seuraavaa vuorta odotellessa...

-Antti-

Seuraavassa sekalainen seurakunta pieniä kirjoituksia viime päiviltä. Juttuja on kirjoiteltu siellä ja täällä, joten pahoittelen poukkoilevaa juonta ja sekavia tekstejä.

Pientä viivettä blogin kirjottelussa, mutta koitetaas taas. Vettä on satanu niin että riittää ja viimeisen kuukauden aikana sateettomat päivät voidaan vissiin laskea yhden käden sormilla. Tuuriakin on ollut matkassa, ja yksi sateettomista päivistä sattui olemaan vaelluspäivämme. Siitä vähän myöhemmin.

Viime kuun loppupuolella lähdimme Matin (pikkuveljen) ja iskän kanssa Hannoverin messuille. Islannissa posahti muutama päivä aikaisemmin yksi vuori, joten isän saapuminen oli loppuun asti hieman epävarmaa. Lopulta ainoaksi vaihtoehdoksi jäi Baltian läpi ajaminen. Matti oli onnekseen jo valmiiksi Saksassa ja minä menin ensin junalla Frankfurtiin, josta menimme vuokra-autolla Hannoveriin. Myös autofirmat olivat hoksanneet kasvaneen kysynnän ja sen huomasi auton päivävuokrassa.  Messuilla osa aasialaisista ei ollut päässyt pelipaikalle, ja tyhjiä ständejä oli siellä täällä. Muuten messut menivät mukavasti ja löytyi sieltä jotain uusia ideoitakin.

Jürgenin, Priitin ja Khanin kanssa lähdimme eräs sunnuntai päivän vaellusreissulle. Kohteeksi valitsimme vuoren, joka sijaitsee Kochelsee – ja Walchensee- järvien välissä. Reitille tuli mittaa noin 15 kilometriä ja aikaa haikkailuun kului reilu seitsemän tuntia. Reittivalinta oli hyvin onnistunut ja maisemat olivat upeat. Ensin nousimme noin kolme tuntia vuoren huipulle, jossa pidimme lounastauon. Tämän jälkeen reitti jatkui melko tasaisesti kahden huipun yhdistävällä polulla vuoren harjanteella. Paikoin reitti oli vain noin metrin leveä ja harjanteen molemmilla puolilla avautui jyrkät rotkot.

Seuraavasta linkistä voi käydä katselemassa pienta reissuvideota.

Under the Youtube link you are able to find a small video about our hiking trip. Unfortunately this link doesn't work in Germany due to copyright issues.

Video: Walchensee Wandern

The route goes on the rigde between the two peaks. The first climbing part took about three hours. Then couple hours on the ridge and finally a bit more than one hour back down. The route took together with lunch and other brakes about seven hours.

Our team on the highest peak. Priit, Khan, me and Jürgen

There are nice lakes in the both side of the mountain

Jürgen on the ridge. Sometimes the route was very narrow and rocky. Proper climbing shoes would have been good on this route.

Toiselle huipulle päästyämme pidimme vielä pienen tauon ja sitten lähdimme tiputtelemaan alaspäin. Tulimme vuorilta alas melkoista pikamarssia ja välillä ihan jännitti nilkkojen puolesta kun jalassa olivat vain tavalliset lenkkarit. Reitti oli paikoin sen verran epätasainen ja kivikkoinen, että kunnolliset vaelluskengät olisi ollut hyvä olla.

Nice drops under the feet

Celebrating the victory

Alhaalla meillä oli vielä aikaa ottaa muutaman palkitsevat huurteiset ennen bussin saapumista.

Viime viikot ovat kuluneet enemmän ja vähemmän koulun ja liikunnan merkeissä ja säiden salliessa pyöräillessä. Lähdin kiertämään Starnberg- järveä eräs torstai, kun taivas vihdoin hetkeksi selkeni. Starnberg- järvi sijaitsee Münchenin eteläpuolella ja matkaa kämpiltä sinne on parikymmentä kilometriä. Järven länsipuolella maisemat olivat monipuoliset ja maasto mukavan kumpuilevaa. Myös Alpit alkoivat olla jo aika lähietäisyydellä. 

Viime perjantaina kävimme kämppiksen , Sepen ja Bladin kanssa katsomassa Champions Liigan loppuottelun Allianz Areenalla. Viikkoa aikaisemmin kävin jonottamassa neljä vapaalippua kyseiseen tapahtumaan. Ihan hyvä että meni heti perjantaina aamusta; puoleen päivään mennessä nimittäin kaikki 70000 lippua oli jaettu. Ottelu näkyi areenan omilta näytöiltä ja meininki oli lähes vastaava kuin oikeassa ottelussa. Nojoo, lopputuloksen nyt kaikki varmasti tietävät, mutta Interin toiseen maaliin asti tunnelma oli kohdillaan.

Tätä kirjoittaessa istun lentokoneessa ja suuntana on Helsinki. Luftwaffen tarjoamat ilmaiset virvokkeet alkavat jo tuntumaan, joten saa nähdä syntyykö tästä enää julkaisukelpoista materiaalia. Huomenna on tiedossa Lauran valmistujaisjuhlat Lappeenrannassa ja viikon päästä on Annin vuoro. Onnittelut myös Hapelle valmistumisen johdosta. Gigglinissä todennäköisesti tavataan.

Party people

And the Master of the party. Laura on the left and Santtu in the middle.

Laura and Pete

Polizei in Finnland?

Guys cooling of after sauna

Serious conversation about something

Suomessa vietän vajaa pari viikkoa ja ohjelmassa on juhlien lisäksi mm. kalastusta ja saunomista. Visiitin jälkeen Münchenissä on jäljellä vielä noin kuukausi ja viimeiset tentit. Kotiinpaluun ajankohta on vielä hieman avoinna ja mielessä on käynyt auton ostaminen ja sen Suomeen ajaminen. Jos jollakin lukijalla esiintyy tarvetta autolle, niin voi ottaa rohkeasti yhteyttä.

Jatkuu jälleen junassa ja suuntana Kouvola. Perinteiseen tapaan VR tuli Turusta Loimaalle (45min) parikymmentä minuuttia myöhässä, mutta näillä näkymin jatkoyhteysiin keritään. Lauran juhlat olivat oikein mukavat ja saunomassa käytiin illan aikana muutamaan otteeseen. On se suomalainen puukiuas vaan kuitenkin hieman eri asia kuin saksalainen sähköpömpeli.

Säkylässsä oli aikaa rentoutua ja saunoa lisää. Uutta venettäkin pääsi huoltamaan ja testailemaan. Oli oikein kiva tavata kavereita ja viettää aikaa järvellä kalastellen.

Finnish style relaxing

The first test ride of the summer

Pientä harmitusta aiheuttaa  Kuhinoiden, juhannuksen ja Ruisrokin missaaminen, mutta menemme silti nauttimaan poikien kanssa keskiyön aurinkoa  Lappiin vähän myöhemmin kesällä. Täytyy nyt Santtu vielä tarkistaa mitä ne äkkilähdöt sinne juhannusbileisiin maksaa, mutta mitään en uskalla luvata.

Pary # 2. This time douple party of Ilona and Anni.

Saara, Anni, Maria and Ilona

Tätä kirjoitan jälleen S-bahnissa ja suuntana Münchenin keskusta ja siitä sitten kämpille. Viikonloppuna oli ohjelmassa vuorostaan Annin valmistujaiset ja mökkeilyä jälleen. Kesä näyttää viimein saapuneen Saksaan ja tällä hetkellä lämpöä on jo reilusti yli kaksikymmentä astetta.

Kuvapäivityksiä ei varmasti kauheasti tule seuraavaan kuukauteen, koska myin järkkärin ikään kuin hetken mielijohteesta junamatkalla Kouvolasta Helsinkiin. Oikeastaan ajatuksissa oli jo aikaisemmin pyörinyt kameran päivittäminen ja nyt kun löytyi luotettava ostaja ja hintakin saatiin molempia osapuolia miellyttäväksi, niin kaupat syntyivät. Uusi kamera on kuitenkin jo kiikarissa joten siitä myöhemmin lisää. Nyt pitää jännittää lipputarkastajia, koska unohdin ottaa lippuun leiman asemalta, enkä jaksa sen takia enää hypätä pois kyydistä.

Melkein jo pääsin juhlimaan ylimääräistä 400€:a kun lähdin Helsinki-Vantaalta. Lufthansan lento oli ylibuukattu ja he tarjosivat Finnairin lentoa pari tuntia myöhemmin jos kone tulisi täyteen. Harmikseni kaikki kuitenkin sopivat koneeseen ja jäi tämä ilmainen lounas saamatta. Ensi kerralla sitten.

Ja vielä viimeinen turina tähän päivitykseen ennen julkaisua. Tällä hetkellä istun puiston penkillä uimashotsit jalassa ja läppäri sylissä. Varjossa on +32 astetta lämmintä ja tässä auringossa aika reilusti enemmän. Huomenna lähdemme todennäköisesti jälleen vuorille vaeltamaan ja lämpöhalvausta hakemaan, säiden kun ku pitäisi pysy tällaisena vielä pari päivää.

Viimeiseski tenttipäiväksi varmistui 8. heinkuuta,  jonka jälkeen serkkuni Olli todennäköisesti tulee tänne autonhakureissulle. Takaisin Suomeen ajelemme pikkuhiljaa riippuen kuinka nopeasti löydämme hyvän yksilön. Nyt laitan pisteen tälle sekasikiöpäivitykselle ja aloitan taas seuraavaksi puhtaalta pöydältä. Lisää juttua luvassa vielä ainakin kerran ennen vaihtorupeaman loppumista.

-Antti-

Sivuosuma

Koneen kannessa on pieniä kupruja ja näyttö on mennyt säröille, mutta muuten laite näyttää olevan kutakuinkin virheetön. Laitan virrat päälle ja kone tuntuu olevan näyttöä lukuun ottamatta kunnossa.

Lommo koneen pinnassa

Kaput

Seuraavana päivänä käyn Media Marktista hakemassa adapterin, jolla saa koneen liitettyä ulkoiseen monitoriin. Saksalainen kaverini Andy toimii baarimikkona yläkerran Heiglhofbarissa, jossa on koti-pc erillisellä näytöllä, menemme siis sinne tutkimaan asiaa.  Mac-maailma on meille täysin vieras, joten näytön kahdentamisen pikanäppäin löytyy vasta pienen googlailun jälkeen. Lopulta saamme kuvan ruutuun ja yllätykseksi kone tuntuu pelaavan moitteettomasi. Koneen kalenterista löytyy omistajan yhteystiedot ja osoitekin näyttää olevan ihan parin kilometrin päässä. Kirjoitan vielä illalla omistajalle sähköpostin, jossa kerron mitä on tapahtunut. Seuraavana aamuna omistaja soittaa ja sovimme tapaamisen parin päivän päähän.

Menen palauttamaan konetta, ja omistaja osoittautuu erittäin mukavaksi tyypiksi. Hän pitää Münchenin ainutta whitewater -touhuihin erikoistunutta liikettä ja asenne sen mukainen. Juttelemme niitä näitä ja kertaan vielä tapahtumien kulun. Omistaja oli jo seuraavana päivänä kävelly Mac-liikkeeseen ja hakenut uuden koneen hukkuneen tilalle. Kysyn varovaisesti, olisiko hän valmis myymään vanhan raadon minulle. Ennen kuin ehdin esittää mitään tarjousta, hän antaa koneen takaisin käteeni ja sanoo, että voin pitää sen lahjana rehelliyydestä. Ei kuulemma ole ihan normaalia Saksassa. Yritän hieman pidätellä hilpeyttäni ja kiitän kovasti. Sovimme vielä laturin ja muiden härpäkkeiden hakemisesta myöhemmin ja lähden kotiin.

Todellisuudessa olin jo vähän selaillut uusien näyttöjen hintoja. Mac-huolto veloittaa uudesta näyttöyksiköstä koteloineen 600€ ja pelkästä näyttöpaneelin vaihdosta 400€. Näyttöpaneelin saa kuitenkin tilattua ei-valtuutetusta liikkeestä komponettina 200€:lla ja vaihtaminen on aika hankala, mutta ei mahdoton projekti. Illalla laitoin siis luonnollisesti näyttöelementin tilaukseen saksalaisesta nettikaupasta. Pankille antamani viikon korottoman lainan jälkeen rahat lopulta siirtyivät liikkeen tilille, ja seuraavana päivänä pääsin korjaushommiin.

Näytön vaihtaminen sujui ongelmitta ja nyt kone on täysipäiväiväisessä käytössä.

Ihan kiva, että kahvijano yllätti...

-Antti-

Ruuveja on kahdella kannalla: Phillips #00 ja T6 Torx. Kannattaa kuitenkin olla tarkkana, sillä Phillips-ruuveja usean mittaisia. Itse käytin pieniä tarralappuja, joilla kiinnitin ruuvit aina irroituksen jälkeen sille kuuluvan paikan läheisyyteen.

Pohjalevy irrotettuna

Akku keskellä.

Emolevy, jäähdytinyksikkö ja kovalevy irrotettuna. Muistipiirit on integroitu emolevyyn, joka ei kyllä mikään järin suuri paketti ole.

Kaikki tarvittavat irrotettu. Näyttökokonaisuus oli kiinni noin 15:llä ruuvilla, joten kasaamisvaiheessa saa olla tarkkana.

Piitahnan vaihtaminen kannattaa tehdä huolellisesti. Poistin ensin vanhan tahnan nukkaamattomalla kankaalla ja lopuksi vielä puhdistin kaikki kosketuspinnat vanupuikkoa ja alkoholia käyttäen. Airin kotelo on melkoisen tiivis paketti, joten lämmön pihalle toimittaminen on tärkeää.

Kaikkiaan projektiin meni aikaa noin kolme tuntia.

Voin antaa lisäinfoa asiasta kiinnostuneille.

Terveisiä keväisestä Münchenistä. Maaliskuun alun huipputapahtuma oli laskureissu Monte Rosaan Italiaan. Lensin Münchenistä Milanoon, josta Klaus kumppaneineen noukki minut kyytiin. Klasun porukka lensi Ryanairilla Bergamon kentälle, jossa autovuokraamon tila-auto odotti ilman lumiketjuja, vaikka toisin oli oikein erillisen puhelun voimalla sovittu. Autovuokraamon luigien mukaan vuoristoteille voi talvella hyvillä mielin lähteä jäähallin kokoisella autolla, ilman ketjuja.  Meikäläisen lento lähti Münchenistä melkein kolme tuntia myöhässä, joten muut joutuivat odottamaan minua Malpensassa yli kaksi tuntia (oli kuulemma lentokentän pihamaa tullut tutuksi siinä odotellessa ja lumiketjutkin oli saatu matkaan ilman sen suurempaa paperisotaa.)

Lopulta yöllä viiden-kuuden aikaan pääsimme perille ja luonnollisesti heti nukkumaan. Osa jengistä oli tehnyt matkaa Rovaniemeltä asti, joten hieman oli jo väsymystä ilmoilla. Seuraava aamuna tai aamupäivällä laitoimme monot jalkaan ja sitten mäkeen. Ilma oli heti alkuun loistava ja aurinkorasvaa säästeltiin, josta seurauksena loppuviikon punanenä-efekti lähes jokaisella osallistujalla.

Our skiing group from the left: Jussi, Miikka, Kreetta, Markus, Antti, Antti, Maija und Herr Reiseführer Klaus!

Ensimmäinen päivä mäessä meni aika rauhallisesti ja paikkaan tutustuessa. Iltapäivällä otimme muutamat viinit after-ski:ssä ja siitä kämpille elpymään ja syömään Klasun valmistamaa herkullista pasta carbonaraa. Taisi porukka olla aika poikki kun uni tuli silmään jo joskus kymmenen jälkeen illalla.

Klaus and telemark

Nousimme jälleen aikaisin ja lähdimme rinteeseen koluamaan. Säät suosivat ja osa porukkaa lähti etsimään vähän koskemattomampaa reittiä. Lunta oli aika paljon, mutta sitä ei ollut satanut ihan viime päivinä, joten kauhean paljon emme päässeet pöllyttelemään.

Kolmantena päivänä sää oli aika surkea ja näkyvyys nollassa. Ylhäällä ei nähnyt käytännössä mitään, joten laskeminen oli aika hankalaa. Myös seuraavan päivän sääennuste lupasi kovaa tuulta ja pilveä. Päätimme ottaa illan rennosti, jopa seuraavan päivän kustannuksella…

Italian cheese, the best ice remover (Antti)

Seuraavan aamuna keli oli ennustuksen mukainen. Aivan mökin kulmalta lähti muutama hissi, jotka eivät olleet yhteydessä muuhun hissiverkostoon. Hissit eivät myöskään nousseet kovin ylös ja metsät tarjosivat suojaa tuulelta ja näkyvyyttäkin oli riittävästi. Lähimäet osoittautuivat juuri oikeaksi valinnaksi sille päivälle ja metsäpätkiltä löytyi edellisenä yönä satanutta ja ennestäänkin täysin koskematonta pätkää koko päiväksi.

In the forest

Lumentulo jatkui myös seuraavana yönä ja torstaina nousimme toisella kaapelihissillä Punta Indren huipulle. Pääsimme korkkaamaan ensimmäisten joukossa hienoja pätkiä ja uutta luntakin oli jo ihan mukavasti. Offariseikkailun lopussa lumilautamiehillä meinasi tulla kuuma, kun suksimiehet lähtivät jo uuteen nousuun. Seuraavan laskureissun varustuksiin ajattelinkin lisätä lumikengät ja teleskooppitikut… Telluihin en taida kuitenkaan vielä siirtyä, vaikka Klaus ja Markus kovasti puhuivat kapistusten puolesta.

Markus enjoying!

Quite steep, Antti.

Greetings  (or teasing messege) to Finland?

Markus and Klaus finding powder

Posing

Smiling siblings

Snow?

Perjantai oli viimeinen laskupäivä ja aurinko paistoi jälleen. Suksiosasto lähti valloittamaan uusia pätkiä ja lautamiehet koittivat etsiä vähemmän hikoiluttavia reittejä. Taas hieno laskupäivä, johon oli hyvä päättää reissun kurvailut. Illalla söimme herkulliset ruuat ulkona ja laitoimme kämpät lähtökuntoon. Lauantai-aamuna Ducato käyntiin ja suunnaksi Milano.

Lentoni lähti vasta illalla, joten vein laukut kentälle ja menin leikkimään turistia Milanon keskustaan. Tutustuin joihinkin nähtävyyksiin ja ajelin metrolla. Vähän kyllä outoa olla maanalaisessa kun ei kuulukaan: ”Bitte, zurück bleiben! ”

Otin kuvan Duomo di Milanosta (alla) ja jatkoin kävelykatua muutaman miljoonan muun turistin kanssa. Pari tuntia pyörin keskustassa ja sitten menin junalla takasin kentälle. Paluumatka sujui ilman suurempaa dramatiikkaa ja puolenyön aikaan olin jo kotona.

Some shrine

Lisää kuvia löydät Alppipandhojen nettisivuilta osoitteesta:

http://sites.google.com/site/alappipandhat/home

Kiitos vielä Klasulle ja muille hienosta reissusta. Ensi vuonna uudestaan!

Seuraavana maanantaina alkoi jälleen koulu, mutta ihan hyvä vaan. Vanhat kaverit olivat jo lähes kaikki kotiutuneet ja uusia tuttavuuksia oli mukava tavata. Valitsin tälle semesterille kursseja englanniksi ja myös saksaksi. Saksankieliset kurssit ovat kaikki paikallisten opiskelijoiden fuksikursseja, joten asiat ovat minulle jo ihan tuttuja. Kansantalouden pk:n tyylinen kurssi on oikeastaan aika helppoa seurattavaa ja samoin liiketoimintaa yleisesti tutkiskeleva kurssi. Englanninkieliset kurssit ovatkin sitten aika perussettiä ja luennoilla on tullut jopa käytyä.

Kesää kohti ollaan kovaa vauhtia menossa ja ulkona tekee mieli olla jatkuvasti. Tosin välillä täällä ilma saattaa muuttua ihan tunnin sisällä päälaelleen. Tämän saimme Priitin kanssa kokea kun olimme haikkailemassa Münchenin eteläpuolella olevilla järvillä. Aamulla aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja oli oikeastaan aika paahtavan kuuma, mutta sitten yhtäkkiä alkoi tuulla vuorilta todella voimakkaasti. En ole mielestäni ennen ollut niin voimakkaassa tuulessa mantereella. Taitaa noilla vuorilla olla vähän osuutta asiaan.

Järjestimme kaverimme Jürgenin kanssa yhteiset 50v -synttärikemut pari viikkoa sitten. Vuokrasimme talomme yläkerrasta kerhohuoneen ja siinähän se ilta ja yö menivät nopeasti. Aamulla aikaisin teimme jo alustavaa siivousta ja menimme nukkumaan. Myös Sepe totesi paremmaksi jäädä muutamaksi tunniksi keräämään voimia, ettei kävisi samalla tavalla kuin kämppikselleni, joka vietti hyviä hetkiä U-Bahnissa.

More party pics at:

http://www.raidfoto.planet.ee/munich/50yearoldparty/

Birthday Boys, Jürgen

Hiking trip #1 with Priit

Hiking trip #2

Biking trip to Starnberger see with Priit

I jumped into lake and found some fish...

Tästä saakin hyvän aasinsillan uuteen kämppikseeni. Andres pääsi lopulta Saksan kamaralle pienten viisumisotkujen jälkeen juuri ennen semesterin alkua. Hän on kotoisin Ecuadorista ja on minua pari vuotta nuorempi. Andresin heikkous on venäläistaustaiset naiset ja hän on ollut jenkeissä Orlannon Disney Worldissa harjoittelussa, joten englanti sujuu mallikkaasti. Niin, ensimmäisten bileiden jälkeen Andres tuli aamulla kotiin ja samoilla silmillä aamupäivällä kouluun. Kotimatkalla U-Bahnissa kuitenkin uni vei voiton ja unta jatkuikin sitten seuraavat kolme tuntia. Lopulta kaveri heräsi ja näki ikkunasta Allianz-areenan, eli toisella puolella kaupunkia oltiin. Mahtanut olla kuskilla hauskaa kun on junan kääntöpaikalla nähnyt saman herran nukkuvan jo kolmatta metrokierrosta…

My roommate Andres, Jürgen, and Andrei

Viime viikolla Anni tuli käymään ja lähdimme muutamaksi päiväksi Salzburgiin vuoria ihmettelemään. Pyhäpäivänä hyppäsimme Salzburgissa bussiin ja noin tunnin matkan päässä oli St. Gilgenin kylä ja Wolfgangsee  (kuinkas muutenkaan). Lähdimme kiipeämään merkattua reittiä ylös ja pääsimme noin 1200 metriin, jossa lumensyvyys ylitti miellyttävyyden rajan. Reitti oli puoliksi laskettelurinnettä, joten jyrkkyyttä oli paikoin ihan tarpeeksi. Ylhäällä aukeni kuitenkin hienot maisemat ja picnickin jälkeen lähdimme alaspäin.

Hiking view at Wolfgangsee with Anni

Real natural mountain water, so fresh!

Kotimatkalla jaoimme Bayern-lipun (ryhmälippu) jonkun saksalaisen jannun kanssa, jolla kävi kyllä aivan uskomattoman huono tuuri. Noin puolen tunnin matkan jälkeen juna alkoi täyttyä ja piti vähän tiivistää istumapaikoilla. Tämä saksalainen kaveri sai matkaseurakseen noin 60-vuotiaan täti-ihmisen, jolla olikin sitten vähän enemmän tarinaa kerrottavanaan täysin ventovieraalle ja 40 vuotta nuoremmalle tyypille. Seuraavat puolitoista tuntia menivätkin tähän malliin:

5min:  Hmmm, kylläpäs tuo täti puhuu paljon…

10min: Hehe, vieläkin tuo selittää sitä kun aviomiehen kanssa Italian reissulla autosta puhkesi rengas ja voi hyvänen aika sentään.

15min: Uusi kännykkä, joka soi minuuttitolkulla kun vastausnappulaa ei löydy millään. Siitä alkaakin luontevasti uusi tarina, jossa ovat mukana sisko, sisarenpoika, naapuri ja ties kuka. Saksalainen kaveri luo jo äimistyneitä katseita ja pyörittelee päätään huvittuneena.

20min: Vastapäätä isänsä sylissä istuva pikkutyttö ei pysty pidättämään hihitystään ja joutuu kääntymään isän toiselle polvelle. Isänkin pokerinaama on koetuksella ja samalla itse joudun kääntämään rintamasuuntani kohti ikkunaa; ei nyt ihan ääneenkään viitsi hekotella.

25min: Nyt mennään Irlannissa, jossa sukulaisen puoliso on töissä jossakin matkatoimistossa.

30min: Noin 30 sekunnin hiljaisuus! Jaaha, joko olis kaikki tarpeellinen kerrottu?

30,5min: Ja juttu jatkuu.

35min: Hitsi kun se Hesarin kuukausiliite tuli luettua jo menomatkalla. Mutta hei, onhan mulla korvanapit… tai sitten ei, ne jäi kotiin.

40min: Vieressä istuva rouva yrittää epätoivoisesti vilkuilla kauempia paikkoja, jos jossain sattuisi olemaan vapaata, mutta ei, juna on täynnä. Rouvan puutarhalehtikin on selattu ahdistuneesti jo kolme kertaa läpi.

60min: Tämäkin vielä, pilotti kuuluttaa, että juna on aikataulustaan vartin myöhässä!

Viimeiset 30min: Täysi junan yläkerrallinen hajonneita kanssamatkustajia ja lisää äärettömän mielenkiintoisia tarinoita.

Olipahan matka!

Täällä elämä jatkuu. Tarinaa tulee lisää ehkä jopa lähiaikoina!

Takana kaksi laskureissua, intensiivikurssi, vapaa-ajanmessut, tenttejä ja salibandya.

Aloitetaan vaikka eniten jännittävästä, eli koulujutuista. Tammikuun puolivälissä oli neljä tenttiä, kolme samana päivänä ja yhdelle tentille oli oikein oma päivä. Tentit olivat tutun Lappeenrannan kolmen tunnin sijaan kestoltaan tunnin, mutta mikäpä siinä, ei tarvinnut turhaan kärvistellä. Kaikki tentit ovat nyt hyväksytysti täkäläisessä Oodissa, joten Kelan tätien kanssa ei ilmeisesti tarvitse hieroa lähempää tuttavuutta myöhemmissä vaiheissa.

Tenttirupeaman jälkeen otimme Annin, Janne ja Rasmuksen kanssa suunnaksi Itävallan Alpit ja St. Gallenkir(s)chin. Raikkaan junamatkan jälkeen perillä odotti erittäin mukava apartment-tyylinen majoitus suuren alppitalon yläkerrasta. Oli aika luksusta asua muutama päivä väljästi, totutun kymmenen neliön opiskelijaboksin jälkeen. Seuraavana aamuna aikainen herätys ja rinteeseen. Keli oli koko päivän yhtä puuroa, joten maisemista ei saanut oikein käsitystä. Sitkeästi kuitenkin laskimme koko päivän ja illalla väänsimme hyvät ruuat kämpillä.

First it was snowy...

..but next day was a bit better!

Iltojen iloksi löysimme keittiön kaapista varsinaisen aarrelaatikon, nimittäin 200 eri peliä sisältävän pelirasian. Lähes kaikkia pelejä testasimme, mutta viikon varsinaisiksi kestosuosikeiksi muodostuivat yatzy, mikado ja kirppupeli. Illan edetessä varsinkin kirppupelin pelaaminen riistäytyi välillä yksiltä herroilta täysin käsistä ja viikon jälkeen osa kirpuista ei enää löytänyt takasin pesäänsä.

The flea-game, one of the best games on earth.

Seuraavana iltana alkanut lumisade toi vuorille tuoretta lunta oikein kunnolla. Seuraavat päivät menivätkin sitten mukavasti puuteria pöllyttäessä. Kahdeksi viimeiseksi päiväksi serkkuni Ville liittyi työreissunsa ohessa laskujoukkoomme. Viikon edetessä ilmat vain paranivat ja viimeiset päivät saimmekin laskea hienoissa keleissä.

Montafon Gargellen and Janne

Who is that red-suited guy?

Montafon oli laskumestana hyvä ja offia löytyi kivasti. Takaspäin saimme hyvin edulliset junaliput Itävallasta ja Lindaun välipysäkin jälkeen matka meni rauhallisesti virvokkeita nauttiessa.

Heti seuraavana maanantaina kohtasi jälleen todellisuus ja vajaan viikon mittainen intensiivikurssi aiheesta Starting a new enterprise. Kurssi osoittautui aika leppoisaksi, mutta eipä sieltä jälleen paljon käteen jäänyt. Torstaina presentaation jälkeen koittikin sitten jälleen vapaus.

Perjantaina oli Australialaisen Scott:n ja muutaman muun jampan lähtöbileet Hadener Sternin asuntolassa. Keskustareissun, tunkkaisen clubin ja taksiajelun jälkeen olimme jo hyvissä ajoin aamulla kotona.

Henry

Steven

I guess Scott is quite happy.

Zé Bastian

Making a HC video at U-bahn station.

Ville tuli jälleen käymään ja tai oikeastaan asumaan muutamaksi päiväksi luokseni. Münchenissä järjestettiin suuret ISPO- urheiluvälinemessut, joissa Villellä oli tapaamisia. Kävin myös parina päivänä tarkastamassa touhua ja aikamoiset messut olivatkin. Viisitoista hallia täynnä urheilukamaa suurista laskufirmoista aasialaisiin alihankkijoihin, kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. 

Keskiviikko-iltana tavaroita pakatessaan Ville sattui kysymään, että onko minulla mitään menoa seuraavalle parille päivälle. Lukukausi-ilmoittautuminen oli hoidettava perjantaihin mennessä, mutta muuten kalenteri näytti tyhjää. Onnekseni ilmoittautumisen pystyi hoitamaan verkossa, joten kouluvelvollisuudet oli kuitattu.

Torstaina meidän oli tarkoitus lähteä hakemaan Villen kaveria Lassea kentältä, mutta pahan kelin vuoksi lento oli muutama, nojoo, kahdeksan tuntia myöhässä. Iltapäivällä saimme lopulta Lassen kyytiin ja kolikkoa heittämällä valitsimme suunnaksi Pohjois-Italian laskumestat ja kiipeilykalliot. Keli pysyi edelleen erittäin huonona ja Staussa pari tuntia jumitettuamme päätimme jäädä Innsbruckiin yöksi. Aamulla Taschenbrötchenit kainaloon ja matka jatkui etelään. Ilma näytti edelleen heikolta, mutta kuin ihmeen kaupalla ilma kirkastui kun Dolomiitit lähestyivät horisontissa. Arabban kylässä kävimme lainaamassa minulle piipparin ja sitten mäkeen. Aivan mahtavat puuterit jälkeen ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta! Hissien sulkeuduttua jäimme vielä hetkeksi ylös chillailemaan kunnes ystävälliset rinnesheriffit pyysivät siirtymään kylän suuntaan. Viimeiseksi laskuksi jäikin sitten tylsääkin tylsempi rinnelasku tarkkaavaisen kytän silmien alla, damn. Viimeistä laskua lukuun ottamatta upea laskupäivä, jonka kruunasi vielä hienot iltamaisemat Dolomiittien keskellä.

Lasse having fun

It is quite boring to be an exchange student.

Italian snack

Dolomites in the evening

Varasimme turisti-infosta apartmentin Arcon kylästä, jonne ajoimme seuraavaksi. Jälleen kävi tuuri majoituksen suhteen ja käytössä oli suuri asunto hienoissa maisemissa hintaan 20€/yö/heebo. Illalla vielä paikallisten hyperselkeiden ajo-ohjeiden avulla löysimme ravintolan, jossa Tarantinon sarjamurhaajan näköinen kaveri väänsi meille raikkaat pizzat lasittunut ilme kasvoillaan.

Päivällä väliin jäänyt lounas ja ulkoilma tekivät tehtävänsä ja niinpä jutut paranivat ja nauru alkoi, mutta ei sitten ihan heti loppunutkaan. Vielä yhdet baarimikon tarjoamat Limoncellot ja sitten hyvin ansaituille unille. Seuraavana aamuna suuntasimme kahville ja supermarkettiin ostamaan eväitä. Taivas oli jälleen täysin pilvetön ja kiipeilykalliolla oli jo aika keväinen meininki. Siinä se meni ihmetellessä kun Lasse kiipesi aivan käsittämättömiä reittejä. Oma kiipeämiseni olikin sitten vähän eri maailmasta, eikä siitä sen enempää. Täytyy tutustua lajiin tarkemmin tässä kevään kuluessa.

It is not hard to believe that Lasse is one of the best Finnish climbers!

Awesome!

Illalla olikin sitten vuorossa reissun mielenkiintoisin illallinen. Otin itselleni pizzan ja alkupalan puoliksi Villen kanssa. Lasse puolestaan otti täydet setit ja siitähän se farssi sitten hiljalleen alkoi. Alkupaloiksi tarjoilijatäti toi kuusi lautasellista erilaisia kylmiä lihoja, joiden jälkeen vatsat alkoivat olla jo aika täynnä. Sitten oli pääruokien vuoro. Neljän hengen pöytä ei enää riittänyt, vaan lautasia oli pakko sijoittaa naapuripöydän puolelle. Kaikkea mahdollista lihasta kasviksiin ja maissiknöödeleihin oli tarjolla. Olimme kaikki jo aivan täynnä muutamaan ruokalajia maistettuamme ja tarjoilija senkun lappasi lisää vateja pöytään. Siinä vaiheessa hysteerinen nauru herätti jo paikallisten kanssaruokailijoiden huomion ja alkujaan nyrpeä tarjoilijakin alkoi esittää huvittuneisuuden merkkejä. Onneksi Ville huomasi tilata jälkiruuan jo heti alussa, niin eihän jäänyt varmasti nälkä. Lautasia kävi pöydällä ruokasessioiden aikana yhteensä noin 25. Lisään tästä touhusta kuvan myöhemmin.

Ville climbing

Climbing rocks on the right side

The mountains at Arco

Seuraavana päivänä jälleen kiipeilemään upeisiin maisemiin Lasino-kylän huudeille. Ilmat olivat erittäin suotuisat ja päivä kului nopeasti luonnon keskellä. Alkuillasta nopeat suihkut ja ruuat Arcossa ja suunnaksi otimme jälleen Itävallan.  Alkava high season teki majoituksen metsästyksen vähän haastavammaksi ja lopulta päädyimme ajamaan tuttuun ja turvalliseen Innsbruckiin, josta seuraavana aamuna olisi lyhyt matka moneen laskukohteeseen.

Aamulla ilma näytti aika pilviseltä, mutta kuin ihmeen kaupalla Mittenwaldille saapuessamme taivas oli jälleen täysin kirkas. Mittenwald on off-kohde aivan Saksan ja Itävallan rajalla, jonne nousee vain yksi kaapelihissi. Ylhäällä avautui hienot maisemat ja mukava vuoren päällä sijaitseva kattilan muotoinen off-piste. Kiipesimme ylös Saksan ja Itävallan rajaa pitkin ja laskimme tätä mestaa oikeastaan koko päivän.

View to Austria

Left foot in Austria, right foot in Germany

Iltapäivällä veimme Lassen kentälle ja sitten takasin meikäläisen kämpille.

Täällä Heiglhofstrassella alkaa väki vähenemään ja nyt meidän jengiä on paikalla oikeestaan enää minä, Priit ja Gregori. Gregorikin lähtee muutaman päivän päästä. Tiphaine-kämppis lähti kuun alussa ja pari viikkoa viereisessä huonessa asui alivuokralla indonesialainen nainen. Nyt asun tässä ainakin pari viikkoa yksin ja sitten todennäköisesti tulee uusi asukki seinän toiselle puolelle.

ISPO:sta löysin itselleni salibandyseuran ja parit reenit ovat jo takana. Pelit käydään turnausmuotoisesti ja joukkueita sarjassa on ympäri Etelä-Saksaa. Joukkue on PSV Wikinger München ja heillä on kaksi joukkuetta. Hienoa päästä lyömään reikäpalloa ja edustaa Team Tipatonta myös täällä vähän alempana.

Ennen semesterin alkua on vielä yksi laskureissu Klasun ja kumppaneiden kanssa Monte Rosaan.

Kiitos kaikille jo kotiutuneille lajitovereille mukavasta ensimmäisestä semesteristä ja kiitos kaikista perinnöksi jättämistänne tavaroista! Priitin kanssa on ollut suunnitelmissa jotain Suomeen tutustumista heinäkuussa kun koulut täällä päässä on ohi, eli ollaan yhteyksissä!

Juttu jatkuu taas jossakin vaiheessa. Tschüß

-Antti-

Uudenvuoden terveiset täältä Keski-Euroopasta! Viimeksi taisin kirjoitella tänne noin kuukausi sitten, mutta ei anneta asian häiritä. Joulun ja uudenvuoden vietin Suomen kamaralla (Ruotsin visiittiä lukuun ottamatta) ja muutama päivä sitten palasin takaisin tänne Heiglhofstraβen pyhättöön.

Joulukuu meni leppoisasti elintoimintoja ylläpitäessä ja koulua käydessä. Kuukauden kohokohtana järjestimme suomalais-eestiläiset pikkujoulut. Suomalaista olivat Vihreät kuulat sekä glögi, eestiläisiä perinteitä vaali puolestaan vodka, raakana nautittuna. Vihreiden kuulien syöntikilpailun taisi voittaa Sepe 6,5 kuulallaan.

Sepe winning Green Ball eating contest

Ennen joulua oli vielä Priitin ja Reetan tuplasynttärit ja sitten olikin aika lähteä joulun viettoon Suomeen.  Järjetön tuuri kävi lentojen kanssa kun satuin matkustamaan tiistaina. Maanantaina ja keskiviikkona olivat saksalaiset lentokentät toimineet hotelleina usealle tuhannelle joulunviettoon halajavalle.

Matkustin Helsinki-Vantaalle ja sieltä Helsingin rautatieasemalle ja yöjunaan. Junamatka meni rattoisasti makuuhytin ylävuoteella hikoillessa, lämpötilan ollessa +30:n luokkaa. Aamulla hyppäsin tyytyväisenä asemalla pois junasta… Pellossa! Pello-kyltin nähtyäni kiipesin huomattavan nopeasti takasin junaan. Hetken päästä juna jatkoi matkaa ja matkustajille selvisi, että olemme noin tunnin aikataulusta myöhässä. No eipä siinä mitään, konnarilta kuulin että jotkut junat olivat myöhässä yli kolme tuntia.

The first  meal in Finland: Real bread and coffee

Levillä riitti pakkasta ja jouluruokia. Koko loman kestävä pieni flunssa iski heti seuraavana päivänä, joten laskut jäivät vähän vähemmälle. Saunassa tuli käytyä joka päivä ja Lapin tunnelma oli muutenkin erityisen rentouttavaa muutaman kuukauden suurkaupunkikomennuksen jälkeen.

Collecting broken vehicles aroud the Lappland.

Joulun vietimme rauhallisesti lähes koko perheen voimin ja loppuihinkin otettiin yhteyttä interaktiivisesti näkymättömien lankojen välityksellä. Joulun jälkeen lähdimme ajelemaan etelään, Matin vielä jäädessä pitämään mökkiä pystyyn uudenvuoden ajaksi.

Connecting to Ireland

 Girl from neighbour with her brand new sledge

Mother after Finnish style walking

Matti posing

Grandmother

The art of nature

Levi- fjeld by night

Vietin yhden yön kotona ja sitten lähdimmekin Mikon ja Villen kanssa pyörähtämään ruotsissa. Risteily sujui rauhallisesti nallekarkkeja syödessä ja kivennäisvettä juodessa. Yöpuulle käydessämme Mikolle iski vähän väsymys kesken eväsleivän syönnin.

No comments

Aamulla virkeänä kävimme kanttiinissa syömässä katkarapuvoileivät ja sen jälkeen menimme vielä venäläisten kanssamatkustajien kanssa karaokeen laulamaan ikivihreitä. Kivaa oli välillä käydä vähän ulkomailla.

Jälleen yksi yö kotona ja sitten koittikin uudenvuoden kekkerit Hämeenlinnassa. Paikalle oli kokoontunut paljon kavereita myös Lappeenrannasta ja oli oikein mukava nähdä heitä loman aikana. Terveisiä vaan kaikille! Kiitos vielä isännälle ja emännälle iloisista juhlista.

Sanna, Jouni und Anne

Anne and Hanno

The three pigs (Pig, Olli and Osku)

Sanna

Tame

Love is in the air...

Anne

Duudsoni

DJ Mikko

Mikko taking some drink

Osku again

Olli chatting

Some booze again

Anni with Halti

Finnish pine

Yes, it is Hape

Girls

What is Jarski thinking?

Some karaoke...

Marko

Anne

Osku #3

Loput pari päivää menivät sitten Etelä-Suomessa ja kotikulmilla. Rehellisyyden nimissä Säkylässä ei mitään kovin suuria muutoksia ollut viimeisen neljän kuukauden aikana tapahtunut. Mutta siitä huolimatta, kiva oli välillä kotonakin käydä perhettä ja kavereita katsomassa.

Pretty fresh

Nyt edessä on täällä tentteihin lukemista ja ainakin kaksi laskureissua Alpeille. Nelosviikolla lähdemme Itävaltaan Montafonen alueelle ja myöhemmin keväällä olisi vielä tiedossa reissu Italiaan Klasun ja kumppaneiden kanssa. Koulu starttaa helmikuun alussa intensiivikurssilla ja siitä sitten hiljalleen takaisin normaaliin koulurytmiin.

Kirjoittelen tänne taas ennemmin tai myöhemmin. Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

P.S.

Jos haluat kuvasi tai muuta arkaluontoista tietoa pois näiltä sivuilta, niin ilmoita ihmeessä minulle.

P.S. #2

En laittanut tänne kaikkia uudenvuoden kuvia, joten mikäli haluat mallikansioosi uutta matksua, niin ota yhteyttä