Viisi päivää on jo kohta takana. Hyvin on kotiuduttu ilman mitään ongelmia. Lento meni hyvin ja kentällä tiesin jo valmiiksi, että S8:lla pääsee Marienplazille ja sieltä U6:lla Klinikum Großhadernille, jossa asunto sijaitsee. Pienen etsimisen jälkeen avainkätkö löytyi ja siltä sain numerokoodilla kämppäni avaimen.

 

Kämppä on kahden hengen solu yhteisellä suihkulla ja toiletilla. Kämppiksenä toimii ranskalainen tyttö Tiphaine, joka opiskelee turismia samassa koulussa. Asunto on siisti ja asiallinen, mutta käytävän päässä sijaitsevan keittiön siivouksesta vastaava henkilö on tainnut ”unohtaa” siivota kyseisen paikan arviolta viimeiset kolme vuotta. Vielä en ole uskaltanut käydä siellä perunoitani keittämässä. Ensiavuksi ruuanlaitto-ongelmaan hommasimme kämppiksen kanssa keittiönurkkaukseen pienen keittolevyn, jolla pääsemme alkuun. (Meillä siis on pieni keittiö, mutta siellä ei ollut hellaa.)

 

 Olohuone/makuuhuone/ruokahuone

 

Torstaina näin tutorini, joka osoittautui erittäin mukavaksi kaveriksi. Kävimme avaamassa Deutsche Bankissa pankkitilin ja hoidimme joitakin muita käytännön juttuja. Ilokseni saan uuden pankkitilin avauskorruptiolahjana pienet kaiuttimet, jotka tulevat kyllä tarpeeseen. Iltapäivällä lähdimme vielä Tiphainen kanssa käymään Ikeassa, kämpässä kun ei ollut muuta valmiina kuin natiseva alasin, pöytä ja seinällä rahtilaivojen konehuoneesta tuttu valaisin. Pienen road tripin jäkeen ruotsalaisten huonekaluylpeys löytyi, ja ei muuta kuin lappaamaan halvimpia kattiloita ja haarukoita vankkureihin. Vaikka nyt en niin kauheasti viitsinyt ostoksia miettiä, niin olisi sen verran voinut silmiä avata, että olisi valinnut edes kaksi samanlaista rumaa kahden euron mattoa.

 

Melkein samanlaiset.

 

Perjantaina kävin toimistolla kirjoittamassa vuokrasopimukset. Palvelu siellä oli juuri niin nihkeetä kuin Anne ennusti. Ensimmäinen jantteri ei mukamas osannut yhtään englantia ja seuraava nainen sai hommat hoidettu ilman minkään valtakunnan kohteliaisuuksia. Paluumatkalle sain matkaluettavaksi ison kasan saksalaista lakitekstiä ja samat virheelliset internet-ohjeet kuin kämppis oli saanut pari päivää aikasemmin. Ensimmäinen ilta menikin (keskiviikkona) rattoisasti siinä, kun yritin ohjeiden mukaisilla väärillä IP -osoitteilla ja aliverkon tunnuksilla saada bittiä liikkeelle, yllättäen ei onnistunut. Lopulta sain netin toimimaan, kun syötin talon eteisestä löytyvät oikeat osoitteet.

 

Perjantai-iltana Anni ja kumppanit saapuivat Dornbirnistä, ja Höfbäuhausiinhan sitä eksyttiin. Vähän noloa myöntää, mutta join vasta kyseisenä iltana reissun ensimmäiset oluet. No, ehkä tässä vielä kerkiää kirimään, kun kaks sankaria saapuu parin viikon päästä olutfestareille…

 

 Hofbräuhausessa oli tunnelma kohdillaan

 

Launtaina kävimme Dachaun keskitysleirillä. Varmasti kokemus, jota ei unohda. Vaikea kuvailla tunnelmaa, joka paikalla vallitsi. Ihmiset vain kävelivät alueella mietiskellen ja mitään puhumatta. Mutta se siitä. Kannattaa käydä, jos tulee tilaisuus.

 

Illalla menimme vielä käymään Sepen (Janin) luona ja lähdimme muutamalle keskustaan. Seurueeseen liittyi myös Sepen tuttavapariskunta ja muutaman huurteisen jälkeen suuntasimme viimeisillä metroilla kotiin.

 

Lisää juttua ja kuvia tulee taas alkuviikolla.