Takana kaksi laskureissua, intensiivikurssi, vapaa-ajanmessut, tenttejä ja salibandya.

Aloitetaan vaikka eniten jännittävästä, eli koulujutuista. Tammikuun puolivälissä oli neljä tenttiä, kolme samana päivänä ja yhdelle tentille oli oikein oma päivä. Tentit olivat tutun Lappeenrannan kolmen tunnin sijaan kestoltaan tunnin, mutta mikäpä siinä, ei tarvinnut turhaan kärvistellä. Kaikki tentit ovat nyt hyväksytysti täkäläisessä Oodissa, joten Kelan tätien kanssa ei ilmeisesti tarvitse hieroa lähempää tuttavuutta myöhemmissä vaiheissa.

Tenttirupeaman jälkeen otimme Annin, Janne ja Rasmuksen kanssa suunnaksi Itävallan Alpit ja St. Gallenkir(s)chin. Raikkaan junamatkan jälkeen perillä odotti erittäin mukava apartment-tyylinen majoitus suuren alppitalon yläkerrasta. Oli aika luksusta asua muutama päivä väljästi, totutun kymmenen neliön opiskelijaboksin jälkeen. Seuraavana aamuna aikainen herätys ja rinteeseen. Keli oli koko päivän yhtä puuroa, joten maisemista ei saanut oikein käsitystä. Sitkeästi kuitenkin laskimme koko päivän ja illalla väänsimme hyvät ruuat kämpillä.

First it was snowy...

..but next day was a bit better!

Iltojen iloksi löysimme keittiön kaapista varsinaisen aarrelaatikon, nimittäin 200 eri peliä sisältävän pelirasian. Lähes kaikkia pelejä testasimme, mutta viikon varsinaisiksi kestosuosikeiksi muodostuivat yatzy, mikado ja kirppupeli. Illan edetessä varsinkin kirppupelin pelaaminen riistäytyi välillä yksiltä herroilta täysin käsistä ja viikon jälkeen osa kirpuista ei enää löytänyt takasin pesäänsä.

The flea-game, one of the best games on earth.

 

Seuraavana iltana alkanut lumisade toi vuorille tuoretta lunta oikein kunnolla. Seuraavat päivät menivätkin sitten mukavasti puuteria pöllyttäessä. Kahdeksi viimeiseksi päiväksi serkkuni Ville liittyi työreissunsa ohessa laskujoukkoomme. Viikon edetessä ilmat vain paranivat ja viimeiset päivät saimmekin laskea hienoissa keleissä.

Montafon Gargellen and Janne

Who is that red-suited guy?

Montafon oli laskumestana hyvä ja offia löytyi kivasti. Takaspäin saimme hyvin edulliset junaliput Itävallasta ja Lindaun välipysäkin jälkeen matka meni rauhallisesti virvokkeita nauttiessa.

Heti seuraavana maanantaina kohtasi jälleen todellisuus ja vajaan viikon mittainen intensiivikurssi aiheesta Starting a new enterprise. Kurssi osoittautui aika leppoisaksi, mutta eipä sieltä jälleen paljon käteen jäänyt. Torstaina presentaation jälkeen koittikin sitten jälleen vapaus.

Perjantaina oli Australialaisen Scott:n ja muutaman muun jampan lähtöbileet Hadener Sternin asuntolassa. Keskustareissun, tunkkaisen clubin ja taksiajelun jälkeen olimme jo hyvissä ajoin aamulla kotona.

Henry

Steven

I guess Scott is quite happy.

 

Zé Bastian

Making a HC video at U-bahn station.

 

Ville tuli jälleen käymään ja tai oikeastaan asumaan muutamaksi päiväksi luokseni. Münchenissä järjestettiin suuret ISPO- urheiluvälinemessut, joissa Villellä oli tapaamisia. Kävin myös parina päivänä tarkastamassa touhua ja aikamoiset messut olivatkin. Viisitoista hallia täynnä urheilukamaa suurista laskufirmoista aasialaisiin alihankkijoihin, kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. 

Keskiviikko-iltana tavaroita pakatessaan Ville sattui kysymään, että onko minulla mitään menoa seuraavalle parille päivälle. Lukukausi-ilmoittautuminen oli hoidettava perjantaihin mennessä, mutta muuten kalenteri näytti tyhjää. Onnekseni ilmoittautumisen pystyi hoitamaan verkossa, joten kouluvelvollisuudet oli kuitattu.

Torstaina meidän oli tarkoitus lähteä hakemaan Villen kaveria Lassea kentältä, mutta pahan kelin vuoksi lento oli muutama, nojoo, kahdeksan tuntia myöhässä. Iltapäivällä saimme lopulta Lassen kyytiin ja kolikkoa heittämällä valitsimme suunnaksi Pohjois-Italian laskumestat ja kiipeilykalliot. Keli pysyi edelleen erittäin huonona ja Staussa pari tuntia jumitettuamme päätimme jäädä Innsbruckiin yöksi. Aamulla Taschenbrötchenit kainaloon ja matka jatkui etelään. Ilma näytti edelleen heikolta, mutta kuin ihmeen kaupalla ilma kirkastui kun Dolomiitit lähestyivät horisontissa. Arabban kylässä kävimme lainaamassa minulle piipparin ja sitten mäkeen. Aivan mahtavat puuterit jälkeen ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta! Hissien sulkeuduttua jäimme vielä hetkeksi ylös chillailemaan kunnes ystävälliset rinnesheriffit pyysivät siirtymään kylän suuntaan. Viimeiseksi laskuksi jäikin sitten tylsääkin tylsempi rinnelasku tarkkaavaisen kytän silmien alla, damn. Viimeistä laskua lukuun ottamatta upea laskupäivä, jonka kruunasi vielä hienot iltamaisemat Dolomiittien keskellä.

Lasse having fun

It is quite boring to be an exchange student.

Italian snack

Dolomites in the evening

Varasimme turisti-infosta apartmentin Arcon kylästä, jonne ajoimme seuraavaksi. Jälleen kävi tuuri majoituksen suhteen ja käytössä oli suuri asunto hienoissa maisemissa hintaan 20€/yö/heebo. Illalla vielä paikallisten hyperselkeiden ajo-ohjeiden avulla löysimme ravintolan, jossa Tarantinon sarjamurhaajan näköinen kaveri väänsi meille raikkaat pizzat lasittunut ilme kasvoillaan.

Päivällä väliin jäänyt lounas ja ulkoilma tekivät tehtävänsä ja niinpä jutut paranivat ja nauru alkoi, mutta ei sitten ihan heti loppunutkaan. Vielä yhdet baarimikon tarjoamat Limoncellot ja sitten hyvin ansaituille unille. Seuraavana aamuna suuntasimme kahville ja supermarkettiin ostamaan eväitä. Taivas oli jälleen täysin pilvetön ja kiipeilykalliolla oli jo aika keväinen meininki. Siinä se meni ihmetellessä kun Lasse kiipesi aivan käsittämättömiä reittejä. Oma kiipeämiseni olikin sitten vähän eri maailmasta, eikä siitä sen enempää. Täytyy tutustua lajiin tarkemmin tässä kevään kuluessa.

It is not hard to believe that Lasse is one of the best Finnish climbers!

Awesome!

 

 

Illalla olikin sitten vuorossa reissun mielenkiintoisin illallinen. Otin itselleni pizzan ja alkupalan puoliksi Villen kanssa. Lasse puolestaan otti täydet setit ja siitähän se farssi sitten hiljalleen alkoi. Alkupaloiksi tarjoilijatäti toi kuusi lautasellista erilaisia kylmiä lihoja, joiden jälkeen vatsat alkoivat olla jo aika täynnä. Sitten oli pääruokien vuoro. Neljän hengen pöytä ei enää riittänyt, vaan lautasia oli pakko sijoittaa naapuripöydän puolelle. Kaikkea mahdollista lihasta kasviksiin ja maissiknöödeleihin oli tarjolla. Olimme kaikki jo aivan täynnä muutamaan ruokalajia maistettuamme ja tarjoilija senkun lappasi lisää vateja pöytään. Siinä vaiheessa hysteerinen nauru herätti jo paikallisten kanssaruokailijoiden huomion ja alkujaan nyrpeä tarjoilijakin alkoi esittää huvittuneisuuden merkkejä. Onneksi Ville huomasi tilata jälkiruuan jo heti alussa, niin eihän jäänyt varmasti nälkä. Lautasia kävi pöydällä ruokasessioiden aikana yhteensä noin 25. Lisään tästä touhusta kuvan myöhemmin.

Ville climbing

Climbing rocks on the right side

The mountains at Arco

Seuraavana päivänä jälleen kiipeilemään upeisiin maisemiin Lasino-kylän huudeille. Ilmat olivat erittäin suotuisat ja päivä kului nopeasti luonnon keskellä. Alkuillasta nopeat suihkut ja ruuat Arcossa ja suunnaksi otimme jälleen Itävallan.  Alkava high season teki majoituksen metsästyksen vähän haastavammaksi ja lopulta päädyimme ajamaan tuttuun ja turvalliseen Innsbruckiin, josta seuraavana aamuna olisi lyhyt matka moneen laskukohteeseen.

Aamulla ilma näytti aika pilviseltä, mutta kuin ihmeen kaupalla Mittenwaldille saapuessamme taivas oli jälleen täysin kirkas. Mittenwald on off-kohde aivan Saksan ja Itävallan rajalla, jonne nousee vain yksi kaapelihissi. Ylhäällä avautui hienot maisemat ja mukava vuoren päällä sijaitseva kattilan muotoinen off-piste. Kiipesimme ylös Saksan ja Itävallan rajaa pitkin ja laskimme tätä mestaa oikeastaan koko päivän.

View to Austria

Left foot in Austria, right foot in Germany

 

Iltapäivällä veimme Lassen kentälle ja sitten takasin meikäläisen kämpille.

Täällä Heiglhofstrassella alkaa väki vähenemään ja nyt meidän jengiä on paikalla oikeestaan enää minä, Priit ja Gregori. Gregorikin lähtee muutaman päivän päästä. Tiphaine-kämppis lähti kuun alussa ja pari viikkoa viereisessä huonessa asui alivuokralla indonesialainen nainen. Nyt asun tässä ainakin pari viikkoa yksin ja sitten todennäköisesti tulee uusi asukki seinän toiselle puolelle.

ISPO:sta löysin itselleni salibandyseuran ja parit reenit ovat jo takana. Pelit käydään turnausmuotoisesti ja joukkueita sarjassa on ympäri Etelä-Saksaa. Joukkue on PSV Wikinger München ja heillä on kaksi joukkuetta. Hienoa päästä lyömään reikäpalloa ja edustaa Team Tipatonta myös täällä vähän alempana.

Ennen semesterin alkua on vielä yksi laskureissu Klasun ja kumppaneiden kanssa Monte Rosaan.

Kiitos kaikille jo kotiutuneille lajitovereille mukavasta ensimmäisestä semesteristä ja kiitos kaikista perinnöksi jättämistänne tavaroista! Priitin kanssa on ollut suunnitelmissa jotain Suomeen tutustumista heinäkuussa kun koulut täällä päässä on ohi, eli ollaan yhteyksissä!

Juttu jatkuu taas jossakin vaiheessa. Tschüß

-Antti-