Olipa kerran vapaapäivä (harvinaista herkkua täällä vaihdossa).  Söin lounaan ja sitten yllätti kahvijano. Kaadoin vettä kahvikoneen säiliöön ja nostin kahvipurkin pöydälle, tyhjä. Scheiße! Onneks Penny-markt on kivenheiton päässä, joten vartin päästä kuuluisi jo Jannelta perityn keittimen tasainen kurlaus. Mutta hetkinen, lompakossa on vain valkoisia seteleitä. Täytyy siis käydä Großhadernin automaatin kautta. Pyörä alle ja kylälle.

Pysähdyin viimeisiin valoihin ennen Deutsche Bankin konttoria ihmettelemään maailman menoa. Vihreä valo syttyy ja lähden ylittämään katua, mutta sitten huomaan massa jotain mustaa. Nostan kapistuksen ylös ja ajan tien toiselle puolelle. Läppärikotelo kädessä vartin verran yritän tähystää sen näköistä ihmistä, joka olisi kadottanut lähimmäisensä, mutta kukaan ei ilmaannu paikalle.

Käy nostamassa rahat ja ajan Pennyn kautta kotiin.

Kotelon pinnassa näkyy Michelin Primacy-kitkarenkaiden jäljet, joten jokin auto oli ehtinyt ajaa koneen yli ennen kun satuin paikalle. Kotelon sisältä löytyy Macbook Air, ja samalla tulee vähän epätodellinen olo. Eipä ihan joka päivä kadulta löydy 1400€:n tietokonetta.

Sivuosuma

Koneen kannessa on pieniä kupruja ja näyttö on mennyt säröille, mutta muuten laite näyttää olevan kutakuinkin virheetön. Laitan virrat päälle ja kone tuntuu olevan näyttöä lukuun ottamatta kunnossa.

Lommo koneen pinnassa

Kaput

Seuraavana päivänä käyn Media Marktista hakemassa adapterin, jolla saa koneen liitettyä ulkoiseen monitoriin. Saksalainen kaverini Andy toimii baarimikkona yläkerran Heiglhofbarissa, jossa on koti-pc erillisellä näytöllä, menemme siis sinne tutkimaan asiaa.  Mac-maailma on meille täysin vieras, joten näytön kahdentamisen pikanäppäin löytyy vasta pienen googlailun jälkeen. Lopulta saamme kuvan ruutuun ja yllätykseksi kone tuntuu pelaavan moitteettomasi. Koneen kalenterista löytyy omistajan yhteystiedot ja osoitekin näyttää olevan ihan parin kilometrin päässä. Kirjoitan vielä illalla omistajalle sähköpostin, jossa kerron mitä on tapahtunut. Seuraavana aamuna omistaja soittaa ja sovimme tapaamisen parin päivän päähän.

Menen palauttamaan konetta, ja omistaja osoittautuu erittäin mukavaksi tyypiksi. Hän pitää Münchenin ainutta whitewater -touhuihin erikoistunutta liikettä ja asenne sen mukainen. Juttelemme niitä näitä ja kertaan vielä tapahtumien kulun. Omistaja oli jo seuraavana päivänä kävelly Mac-liikkeeseen ja hakenut uuden koneen hukkuneen tilalle. Kysyn varovaisesti, olisiko hän valmis myymään vanhan raadon minulle. Ennen kuin ehdin esittää mitään tarjousta, hän antaa koneen takaisin käteeni ja sanoo, että voin pitää sen lahjana rehelliyydestä. Ei kuulemma ole ihan normaalia Saksassa. Yritän hieman pidätellä hilpeyttäni ja kiitän kovasti. Sovimme vielä laturin ja muiden härpäkkeiden hakemisesta myöhemmin ja lähden kotiin.

Todellisuudessa olin jo vähän selaillut uusien näyttöjen hintoja. Mac-huolto veloittaa uudesta näyttöyksiköstä koteloineen 600€ ja pelkästä näyttöpaneelin vaihdosta 400€. Näyttöpaneelin saa kuitenkin tilattua ei-valtuutetusta liikkeestä komponettina 200€:lla ja vaihtaminen on aika hankala, mutta ei mahdoton projekti. Illalla laitoin siis luonnollisesti näyttöelementin tilaukseen saksalaisesta nettikaupasta. Pankille antamani viikon korottoman lainan jälkeen rahat lopulta siirtyivät liikkeen tilille, ja seuraavana päivänä pääsin korjaushommiin.

Näytön vaihtaminen sujui ongelmitta ja nyt kone on täysipäiväiväisessä käytössä.

Ihan kiva, että kahvijano yllätti...

-Antti-