Suunnitelmat matkan suhteen alkoivat jo varmaan puoli vuotta sitten, kun Tapsan kanssa tuli kalastaminen puheeksi. Viikko lyötiin alustavasti lukkoon Tapsan kesäloman puoliväliin ja minun kotiinpaluun jälkeiselle ajankohdalle. Lopulta kerkesin olemaan Suomessa vain pari viikkoa, kun reissu viimein koitti. Pikkuveljeltä farmariauto lainaksi, tolkuton määrä erävehkeitä takaluukkuun ja sitten menoksi.

Suunnitelmiemme mukaan ajoimme ensin mökillemme Leville, jossa luonnollisesti kävimme tutustumassa heti paikallisen juottolaan maanantai-iltaan. Henkilökunnan lisäksi ravintolassa oli meidän lisäksemme noin kaks muuta asiakasta, joten totesimme parhaaksi siirtyä takaisin mökille valmistautumaan seuraavan päivän koitoksiin.

Aamulla hyvin levänneinä pakkailimme romppeita ja valmistimme tukevan lounaan. Seuraava hellalla valmistettu ateria syötäisiinkin sitten vajaan viikon kuluttua samaisella mökillä. Pienimuotoinen vaeltelu yhdistettynä kalasteluun tarkoittaa suurta varustevuorta, joka pitää lihasvoimalla kantaa metsän siimeksiin. Usko meinasi jälleen kerran loppua kun sulloimme viinap..ei vaan viimankestäviä vaatteita jo ennestään ylipakattuihin rinkkoihin. Lopulta kuitenkin kantamukset oli mahdutettu ja otimme kumijalan alle siirtymän kohti Lapin erämaita. Tästä eteenpäin käytän vain paikkojen peitenimiä, jotta salaiset kalapaikat säilyvät neitseellisinä myös tulevia reissuja silmällä pitäen.

We took this heap into the wilderness

Ajelimme maantietä noin tunnin verran, jonka jälkeen poikkesimme pois pääväylältä. Metsätien alkupäässä komeili suuret varoitukset, jotka antoivat ymmärtää, ettei normaalilla asvaltin halkojalla ole tielle mitään asiaa, mutta me vähät välitimme näistä poromiesten asettamista etelänturistien karkoituskylteistä.

Local people tried to evict us by some silly signs, but we didn't give up!

Reindeers, our best and only neighbours during the week.

Välillä miehistön oli jalkauduttava, jotta suurimmat montut saatiin ylitettyä ilman suurempaa dramatiikkaa, mutta muuten matka taittui rauhallisesti, tosin hieman jännittyneesti. Huonokuntoisen tien lisäksi jännitysmomenttia lisäsi kännykkäverkko, joka loisti poissaolollaan heti kun pääsimme vähän kauemmas päätiestä. Tie kävi lopulta niin surkeaksi, että oli laitettava auto sivuun ja jatkettava jalan. Sopiva metsäjärvi sijaitsi noin seitsemän kilometrin päässä tiestä, joten vähän pääsimme harrastamaan tervehenkistä ulkoliikuntaa.. Tästä reippailusta opimme sen verran, että soita kannattaa pikkuisen koittaa välttää. Järvi sijaitsi hieman hankalasti suo-alueella, joten kalastaminen osoittautui hieman hankalaksi. Tästä reipastuneena pojat innostuivat ottamaan kaiken ilon irti Lapin erämaiden tuomasta vapaudesta, ja pian jänkhällä leijasikin paksun savuerhon lisäksi melkoinen älämölö. No, naapurit tuskin häiriintyivät, koska niitä ei todellakaan ollut.

Just relaxing

Tapio and Niko tried to communicate with the reindeers by some smoke signals.

Seuraavalle könkhäälle päätimmekin siirtyä heti aamun valjettua, mutta ensin oli suoritettava pienimuotoinen mossan ylitys. Eilisestä viisastuneina varasimme jalkaan kumisaappaat, ja suon ylittäminen olikin melkoista juhlaa. Parin tunnin päästä olimmekin jälleen autolla ja sääkin suosi ulkoilijoita mittarin näyttäessä +25°C. Päätimme ottaa seuraavaksi hieman toisenlaisen lähestymisen vesistöön, ja lähdimme tutkimaan Ounasjoen tarjontaa. Löysimme mukavan koskipaikan, jonne pystytimme teltan. Ilta meni mukavasti Ounasjoessa kalastellessa, vaikka saalis jäikin vähän heikoksi. Pelkästään maisemien mahtavuus ja täysin eristyksissä oleminen toi niin mukavan olon, ettei laiha syönti haitannut fiilistä.

Tapio at Ounasjoki. The perfect isolation from the settlements and other people gave some euphoric feelings which are impossible to describe.

Tapio, loimutammukka, kuksa, teltta, nuotio and Jallu. Perfect!

Aamulla otimme jälleen uuden suunnan ja ajoimme hieman syvemmälle erämaahan. Löysimme lähes täydellisen joen, jonka ympärillä maastokin oli suhteellisen helppokulkuista. Joki oli sopivan vaihtelevaa, tarjoten välillä mukavia koskipaikkoja ja vähän rauhallisempia syvänteitä. Eräkalastausta  parhaimmillaan siis. Jalokalaakin alkoi nousemaan, vaikka saaliskoko ei ollut järin suurta. Joka tapauksessa arvokalan saaminen koskemattoman luonnon keskeltä on aivan mahtava kokemus.

Drinking water straight from the river

Niko in action.

Illalla pystytimme jälleen leirin ja loimutimme tikkutammukkaa nuotiolla...arvatenkin aikas hyvää! Vielä hieman kaatoryyppyä ja sitten painuimme valtavan telttamme perille nukkumaan. Jälleen aamulla puurot ja ruisleivät huiviin ja suunta kalapaikoille. Mukavan kokoisen tammukan karkutus heti aamuun vain lisäsi kalastusintoa ja varmisti, että kala on syönnillä. Noin tunnin heittelyn jälkeen menin täysin uudelle koskipaikalle, jonne heitin vastavirtaan nappiin osuneen heiton. Tärppi juuri siinä kohtaa, jossa kalan ajattelin lymyilevän ja sitten olikin syke kahdensadan paremmalla puolella. Kala ei ollut merikaloihin verrattuna kovinkaan suuri, mutta voimaa sitäkin enemmän. Pienen väsyttelyn jälkeen kala oli haavissa ja mieli korkealla.

Some harjus (Thymallus thymallus) and one tammukka (Salmo trutta fario)

40cm of pure beautiness. This is why we came here for!

Aamupäivä meni mukavasti kalastellessa, mutta syönti heikkeni selvästi aamusta. Vielä yksi kohtuullisen suuren ahvenen karkutus ja sitten olikin aika siirtyä takaisin leiriin. Valmistimme tammukasta kunnon sopan, joka maistui jälleen kerran mahtavalta. Laitoimme leirin kansaan ja aloimme tekemään lähtöä takasin Leville.

Metsässä on aina hienoa, mutta hieno oli myös fiilis päästä saunaan ja pesulle. Pieni noste päälle, hyvää ruokaa ja jälleen tarkastamaan Hullun Poron meininki. Tällä kertaa tupa oli täynnä ja Lapin isännillä meno päällä. Valomerkin lähestyessä päätimme siirtyä takasin tukikohtaan ja yöpuulle.

Seuraavana aamuna hieman turistikierrosta Levin maastossa ja viikosta palautumista. Sunnuntaina suuntasimme nokan kohti etelää ja illalla auton pesun jälkeen reissu oli saatu pakettiin.

Kalastamisen ja vaeltelun yhdistäminen on kyllä erinomainen tapa nauttia luonnosta. Tämä reissu oli seurueellemme lajissaan ensimmäinen, mutta ensi kesänä otamme varmasti uusiksi. Ensi kerralla olemme myös hieman viisaampia reittiä suunnitellessamme ja tiedämme, että suo ei ole helpointa maastoa liikkua. Kuvia olisi pitänyt malttaa jälleen kerran ottaa enemmän, mutta tilanne on vähän sama kuin laskureissuilla: kun kala syö, ei malta. Ja kun kala ei syö, ei muuten viitsi. Laskiessa hyvillä keleillä koittaa ottaa kaiken irti puuterista, ja rapakelillä kuvaaminen on muuten vähän turhaa. Ensi kerralla sitten enemmän kuvia...

On tullut aika laittaa piste tälle blogille. Muistan vielä elävästi kun kirjoitin linja-autossa ensimmäistä päivitystä matkalla Helsinki-Vantaalle, ja siitäkin on jo noin vuosi aikaa. Vietin Münchenissä mahtavan vaihtovuoden, enkä päivääkään vaihtaisi pois. Kuulin myös vaihtokoordinaattoriltamme Kaisalta, että monella vaihto-opiskelijalla on mennyt paljon aikaa sairastellessa. Itse olin onnekas, enkä sairastanut käytännössä yhtään. Muutenkin sain kokea todella paljon uutta, ja koulussakin tuli käytyä ylen määrin.

Kiitos kaikille blogia lukeneille! Saatan tähän, taikka  sitten johonkin muuhun blogiin lisätä uusia kertomuksia tulevista matkoista, tai valokuvaukseen liittyvistä asioista.

Auf Wiedersehen!

-Antti-

Blogin toiseksi viimeinen päivitys. Vähän taas venähtänyt kirjoittaminen, mutta elossa ollaan. Vaihto-opiskelu on tältä erää takana, ja Suomessa on tullut vietettyä jo reilut kolme viikkoa. Viimeinen kuukausi meni Saksassa todella nopeasti ja lopuksi vielä ajoimme serkkuni kanssa Tanskan ja Ruotsin läpi ja  sitten Tukholmasta laivalla Turkuun.

Helteet alkoivat myös Saksassa ja viimeisiin tentteihin oli ajoittain vähän vaikea löytää lukumotivaatiota. Jalkapallohuuma oli MM-kisojen aikaan huipussaan, mutta eipä pronssipeliin kauheasti enää riittänyt saksalaisilta kannatusta.

Schweinshaxe mit Weißbier, very traditional Bairisch dish

And our last dinner at Müchen with Jürgen, Priit, Andy, Olli and me

 

 

Olli saapui myös autonhakureissulle 13. päivä ja seuraavat pari päivää ajeltiin ympäri Baijeria autoa etsiessä. Sopiva yksilö löytyi pienten sekoilujen jälkeen ja sitten pääsimme aloittamaan kotimatkan. Matkalla törmäsimme sopivasti myös serkkuumme Villeen, joka oli myös autonhaku/lomareissulla. Pikaiset kuvat vientiautorivistä ja siitä jatkui matka kohti Kölniä. Kölnissä Ollin kaveri Henning odotti veljensä kämpillä ja siitä lähdimme porukalla viettämään iltaa johonkin puistoon keskustassa.

We heard some weird gossips that the Turkish guys are the the most tough car dealers. We think that is total bullshit!

In U-Bahn with Sebastian and Henning

Seuraavana aamuna teimme pienen kaupunkikierroksen jonka jälkeen lähdimme Henningin kanssa leirintäalueelle Ebbegebirgen luonnonpuistoon. Leirintäalue oli kivasti järven rannalla ja sääkin oli mukava telttailuun.

Henning tasting some top quality wine at our camp

A proper "gas" station

Aamu-uinnin jälkeen suuntasimme syvemmälle metsään ja vuokrasimme maastopyörät. Viimeöiset viinit hieman tuntuivat pohkeissa kun lähdimme kiipeämään ensimmäistä nousua, mutta sitten alkoi tuntua helpommalta. Maisemat olivat mukavan mäkiset ja metsäiset Münchenin tasamaiden jälkeen. Illaksi ajoimme Münsteriin, jossa järjestettiin suuret grillijuhlat. Ilta sujui oikein mukavasti ja osa vieraista ei malttanut lähteä millään kotiin, vaikka seuraavana aamuna työt jo kutsuivat uudessa työpaikassa.

BBQ -party at Münster

Maanantaina lähdimme aamulla vähän melomaan pientä jokea ja sen jälkeen kävimme yliopistolla syömässä. Kävimme vielä jäähdyttelemässä kaupungin läpi virtaavassa kanaalissa, jonka jälkeen otimme suunnaksi Hampurin.

Dead end

Hampurissa pääsimme lattiamajoitukseen ja seuraavana aamuna kävimme vähän ihmettelemässä satamaa. Iltapäivällä vielä pieni hengailu kaupungilla ja sitten taas tien päällä. Ajoitus ei ollut ihan kohdillaan ja saavuimme rajalla sijaitseville virvokekaupoilla hieman sulkemisajan jälkeen. Viinit oli kuitenkin saatava kyytiin, joten päätimme viettää yön Saksan puolella. Seuraavaksi päiväksi jäisi aikamoinen ajorupeama, mutta minkäs teet kun jano on kova. Hotellin etsintä osoittautui hieman hankalaksi alkaneen lomasesongin vuoksi, ja kaikki lähiseudun huoneet olivat täynnä. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi autossa nukkuminen, mutta mikäs siinä. Auto parkkiin ja unta kaaliin.

Aamulla herätys kello seitsemän ja tututtuun tapaan aamupalalle Aldin parkkipaikalle. Vielä hammaspyykki viinakaupan pihalla ja siten ostoksille. Kävin ostamassa muutaman viinipullon tarkoituksena maistella ja valita niistä paras, mutta eihän aamulla kahdeksalta pysty hammastahnat suussa mitään maistamaan. Ostin siis kaikkia kolmea, reilusti.

Lunch break in Hamburg

Kuorma autoon ja sitten olikin vielä Tanska ja Ruotsi ajettavana. Tanska meni ihan hujauksessa mutta Ruotsissa alkoi maantie jo vähän puuduttamaan. Otimme lounastauon ja sen jälkeen auto järven rantaan ja puolen tunnin päiväunille. Ennen matkan jatkamista kävimme vielä uimassa ja sitten viimeinen etappi Tukholmaan. Silja-linen satamassa auto jonon jatkoksi, lakanat ikkunoihin ja jälleen oli hotellihuone valmis. Maistelimme vähän tuliaisviinejä ja sitten uni vei voiton. Muutaman tunnin unet ja herätys kun Priit ja Helen soittivat autojonon perältä. Priit ja Helen tulit myös moottoripyörällä Berliinin kautta ja menimme samalla laivalla Turkuun. Laivalla jatkoimme unia vielä pari tuntia ja  loppumatka menikin kannella lorviessa.

Japanese tourist group. Olli, Helen and Priit

Turussa kävimme tervehtimässä tullin tätejä ja siitä jatkoimme Säkylään. Nopea turistikierros Säkylä-Cityssä ja sitten nukkumaan. Perjantaina huolsimme veneen ja suuntasimme saaristoon mökkeilemään. Anni tuli junalla Turkuun ja siitä Rengastietä Kirjaisiin. Viikonloppu sujui mukavasti merellä rentoutuessa ja  Priitin kanssa kalastellessa. Ilmeisesti sain tartutettua kalastuskuumeetta myös Priitiin ja sovimme jo alustavasti kalastusmatkasta Priitin kotiseudulle Viroon.

Priit enjoying the archipelago

Maanantaina Priit ja Helen jatkoivat matkaa Helsingin kautta takaisin Tallinnaan ja siitä kotiin. Oikeastaan vasta maanantaina tuntui ensimmäisen kerran, että reissu alkoi olemaan takana päin.

Näin kolmen viikon jälkeen en vielä ole kokenut mitään valtavaa järkytystä Suomeen paluusta. Tosin eipä Saksa niin kovin paljon Suomesta edes poikkea. Täytyy katsoa vähän myöhemmin uudestaan.

Tähän blogiin tulee vielä yksi päivitys Lapin kalareissusta, jonka teemme Tapion ja Nikon kanssa. Olemme tällä hetkellä Oulun kohdalla menossa Leville ja sieltä jatkamme huomenna matkaa salaiselle kalapaikalle Lapin erämaille. 

 

Some blog readers have asked for maps about trips that I have made during the exchange year. I will update the rest of the trips later but here are some already. By clicking the link you are able to see the details of the route.

Bicycle trip around Lake Starnberg in May 2010

 

Roadtrip # I to Austria and Italy (Kalle and Mikko)

 

Roadtrip # II to Austria, Slovakia and Croatia (Janne, Rasmus and Priit)

 

Skiing trip to Italy and Austria (Ville and Lasse)

 

Skiing trip to Montafon, Austria (Anni, Janne, Rasmus and Ville)

 

Skiing trip to Monte Rosa, Italy (Klaus, Maria, Kreetta, Jussi, Markus and Antti)

(Flight to Milano)

 

Hannover Messe (Father and brother)

 

 

 

And under this link there is our hiking video: Kramerspitz Hiking

 

Here you can find the pictures of the trip: Kramerspitz pics © Priit Raid 

Laitetaanpa tänne heti tuoreeltaan uusi video- ja kuvapäivitys viime perjantaisesta vaellusreissusta. Lämpöaalto käväisi täällä Keski-Euroopassa ja päätimme poikien kanssa lähteä jälleen vuoria valloittamaan. Otimme perjantaina aamulla junan ja suunnaksi Garmisch-Partenkircheniin. Lämpötila oli +30:n paikkeilla joten kylmä ei päässyt tulemaan.

Vuoreksi valitsimme Kramerspitz:n, joka sijaitsee aivan Garmisch-Partenkirchenin kupeessa. Kylän toisella puolella kohoaa puolestaan Zugspitze, joka on Saksan korkein huippu. Kramerspitzellä on korkeutta 1981 metriä ja lähtötaso on 700 metrissä.

Reitti oli paikoin mukavan haastava ja hikoilua lisäsi paahtava auringonpaiste. Nousuun meni aikaa noin neljä ja puoli tuntia, jonka jälkeen pidimme lounastauon huipulla upeissa maisemissa. Tulimme alas vähän pidempää reittiä, joka ei laskeutunut ihan suoraan kylään, joten alhaalla olimme vasta illansuussa. Asemalta haimme vielä muutamat matkaoluet ja sitten lähdimme kotimatkalle. Vaelluksen jälkeinen väsymys ja rentous tuo mukanaan aivan mahtavan fiiliksen, joka on jopa pikkuisen koukuttavaa. Seuraavaa vuorta odotellessa...

-Antti-

 

 

 

Seuraavassa sekalainen seurakunta pieniä kirjoituksia viime päiviltä. Juttuja on kirjoiteltu siellä ja täällä, joten pahoittelen poukkoilevaa juonta ja sekavia tekstejä.

Pientä viivettä blogin kirjottelussa, mutta koitetaas taas. Vettä on satanu niin että riittää ja viimeisen kuukauden aikana sateettomat päivät voidaan vissiin laskea yhden käden sormilla. Tuuriakin on ollut matkassa, ja yksi sateettomista päivistä sattui olemaan vaelluspäivämme. Siitä vähän myöhemmin.

Viime kuun loppupuolella lähdimme Matin (pikkuveljen) ja iskän kanssa Hannoverin messuille. Islannissa posahti muutama päivä aikaisemmin yksi vuori, joten isän saapuminen oli loppuun asti hieman epävarmaa. Lopulta ainoaksi vaihtoehdoksi jäi Baltian läpi ajaminen. Matti oli onnekseen jo valmiiksi Saksassa ja minä menin ensin junalla Frankfurtiin, josta menimme vuokra-autolla Hannoveriin. Myös autofirmat olivat hoksanneet kasvaneen kysynnän ja sen huomasi auton päivävuokrassa.  Messuilla osa aasialaisista ei ollut päässyt pelipaikalle, ja tyhjiä ständejä oli siellä täällä. Muuten messut menivät mukavasti ja löytyi sieltä jotain uusia ideoitakin.

Jürgenin, Priitin ja Khanin kanssa lähdimme eräs sunnuntai päivän vaellusreissulle. Kohteeksi valitsimme vuoren, joka sijaitsee Kochelsee – ja Walchensee- järvien välissä. Reitille tuli mittaa noin 15 kilometriä ja aikaa haikkailuun kului reilu seitsemän tuntia. Reittivalinta oli hyvin onnistunut ja maisemat olivat upeat. Ensin nousimme noin kolme tuntia vuoren huipulle, jossa pidimme lounastauon. Tämän jälkeen reitti jatkui melko tasaisesti kahden huipun yhdistävällä polulla vuoren harjanteella. Paikoin reitti oli vain noin metrin leveä ja harjanteen molemmilla puolilla avautui jyrkät rotkot.

Seuraavasta linkistä voi käydä katselemassa pienta reissuvideota.

Under the Youtube link you are able to find a small video about our hiking trip. Unfortunately this link doesn't work in Germany due to copyright issues.

Video: Walchensee Wandern

The route goes on the rigde between the two peaks. The first climbing part took about three hours. Then couple hours on the ridge and finally a bit more than one hour back down. The route took together with lunch and other brakes about seven hours.

Our team on the highest peak. Priit, Khan, me and Jürgen

There are nice lakes in the both side of the mountain

Jürgen on the ridge. Sometimes the route was very narrow and rocky. Proper climbing shoes would have been good on this route.

Toiselle huipulle päästyämme pidimme vielä pienen tauon ja sitten lähdimme tiputtelemaan alaspäin. Tulimme vuorilta alas melkoista pikamarssia ja välillä ihan jännitti nilkkojen puolesta kun jalassa olivat vain tavalliset lenkkarit. Reitti oli paikoin sen verran epätasainen ja kivikkoinen, että kunnolliset vaelluskengät olisi ollut hyvä olla.

Nice drops under the feet

Celebrating the victory

Alhaalla meillä oli vielä aikaa ottaa muutaman palkitsevat huurteiset ennen bussin saapumista.

Viime viikot ovat kuluneet enemmän ja vähemmän koulun ja liikunnan merkeissä ja säiden salliessa pyöräillessä. Lähdin kiertämään Starnberg- järveä eräs torstai, kun taivas vihdoin hetkeksi selkeni. Starnberg- järvi sijaitsee Münchenin eteläpuolella ja matkaa kämpiltä sinne on parikymmentä kilometriä. Järven länsipuolella maisemat olivat monipuoliset ja maasto mukavan kumpuilevaa. Myös Alpit alkoivat olla jo aika lähietäisyydellä. 

Viime perjantaina kävimme kämppiksen , Sepen ja Bladin kanssa katsomassa Champions Liigan loppuottelun Allianz Areenalla. Viikkoa aikaisemmin kävin jonottamassa neljä vapaalippua kyseiseen tapahtumaan. Ihan hyvä että meni heti perjantaina aamusta; puoleen päivään mennessä nimittäin kaikki 70000 lippua oli jaettu. Ottelu näkyi areenan omilta näytöiltä ja meininki oli lähes vastaava kuin oikeassa ottelussa. Nojoo, lopputuloksen nyt kaikki varmasti tietävät, mutta Interin toiseen maaliin asti tunnelma oli kohdillaan.

Tätä kirjoittaessa istun lentokoneessa ja suuntana on Helsinki. Luftwaffen tarjoamat ilmaiset virvokkeet alkavat jo tuntumaan, joten saa nähdä syntyykö tästä enää julkaisukelpoista materiaalia. Huomenna on tiedossa Lauran valmistujaisjuhlat Lappeenrannassa ja viikon päästä on Annin vuoro. Onnittelut myös Hapelle valmistumisen johdosta. Gigglinissä todennäköisesti tavataan.

Party people

And the Master of the party. Laura on the left and Santtu in the middle.

Laura and Pete

Polizei in Finnland?

Guys cooling of after sauna

Serious conversation about something

Suomessa vietän vajaa pari viikkoa ja ohjelmassa on juhlien lisäksi mm. kalastusta ja saunomista. Visiitin jälkeen Münchenissä on jäljellä vielä noin kuukausi ja viimeiset tentit. Kotiinpaluun ajankohta on vielä hieman avoinna ja mielessä on käynyt auton ostaminen ja sen Suomeen ajaminen. Jos jollakin lukijalla esiintyy tarvetta autolle, niin voi ottaa rohkeasti yhteyttä.

Jatkuu jälleen junassa ja suuntana Kouvola. Perinteiseen tapaan VR tuli Turusta Loimaalle (45min) parikymmentä minuuttia myöhässä, mutta näillä näkymin jatkoyhteysiin keritään. Lauran juhlat olivat oikein mukavat ja saunomassa käytiin illan aikana muutamaan otteeseen. On se suomalainen puukiuas vaan kuitenkin hieman eri asia kuin saksalainen sähköpömpeli.

Säkylässsä oli aikaa rentoutua ja saunoa lisää. Uutta venettäkin pääsi huoltamaan ja testailemaan. Oli oikein kiva tavata kavereita ja viettää aikaa järvellä kalastellen.

Finnish style relaxing

The first test ride of the summer

Pientä harmitusta aiheuttaa  Kuhinoiden, juhannuksen ja Ruisrokin missaaminen, mutta menemme silti nauttimaan poikien kanssa keskiyön aurinkoa  Lappiin vähän myöhemmin kesällä. Täytyy nyt Santtu vielä tarkistaa mitä ne äkkilähdöt sinne juhannusbileisiin maksaa, mutta mitään en uskalla luvata.

Pary # 2. This time douple party of Ilona and Anni.

Saara, Anni, Maria and Ilona

Tätä kirjoitan jälleen S-bahnissa ja suuntana Münchenin keskusta ja siitä sitten kämpille. Viikonloppuna oli ohjelmassa vuorostaan Annin valmistujaiset ja mökkeilyä jälleen. Kesä näyttää viimein saapuneen Saksaan ja tällä hetkellä lämpöä on jo reilusti yli kaksikymmentä astetta.

Kuvapäivityksiä ei varmasti kauheasti tule seuraavaan kuukauteen, koska myin järkkärin ikään kuin hetken mielijohteesta junamatkalla Kouvolasta Helsinkiin. Oikeastaan ajatuksissa oli jo aikaisemmin pyörinyt kameran päivittäminen ja nyt kun löytyi luotettava ostaja ja hintakin saatiin molempia osapuolia miellyttäväksi, niin kaupat syntyivät. Uusi kamera on kuitenkin jo kiikarissa joten siitä myöhemmin lisää. Nyt pitää jännittää lipputarkastajia, koska unohdin ottaa lippuun leiman asemalta, enkä jaksa sen takia enää hypätä pois kyydistä.

Melkein jo pääsin juhlimaan ylimääräistä 400€:a kun lähdin Helsinki-Vantaalta. Lufthansan lento oli ylibuukattu ja he tarjosivat Finnairin lentoa pari tuntia myöhemmin jos kone tulisi täyteen. Harmikseni kaikki kuitenkin sopivat koneeseen ja jäi tämä ilmainen lounas saamatta. Ensi kerralla sitten.

Ja vielä viimeinen turina tähän päivitykseen ennen julkaisua. Tällä hetkellä istun puiston penkillä uimashotsit jalassa ja läppäri sylissä. Varjossa on +32 astetta lämmintä ja tässä auringossa aika reilusti enemmän. Huomenna lähdemme todennäköisesti jälleen vuorille vaeltamaan ja lämpöhalvausta hakemaan, säiden kun ku pitäisi pysy tällaisena vielä pari päivää.

Viimeiseski tenttipäiväksi varmistui 8. heinkuuta,  jonka jälkeen serkkuni Olli todennäköisesti tulee tänne autonhakureissulle. Takaisin Suomeen ajelemme pikkuhiljaa riippuen kuinka nopeasti löydämme hyvän yksilön. Nyt laitan pisteen tälle sekasikiöpäivitykselle ja aloitan taas seuraavaksi puhtaalta pöydältä. Lisää juttua luvassa vielä ainakin kerran ennen vaihtorupeaman loppumista.

-Antti-