Tällä kertaa ajattelin kirjoittaa ihan vain tajunnanvirtaa, sen suuremmin suunnittelematta. Mutta aloitetaan vaikka koulusta.

 

Koulu alkoi kahdella orientaatiopäivällä kuun alussa, ja sen jälkeen kurssit ovat alkaneet vaihtelevalla tahdilla. Saksan grammar-kurssia on pitänyt olla jo kolme kertaa, mutta aina on ollut lappu luukulla ennen tuntia. Mahdetaankohan saada mokomaan kurssia koskaan käyntiin. Aloitin myös yhden vähän poikkitieteellisemmän kurssin, jolla käsitellään englannin kielen syntyä ja syövereitä. Ihan leppoisaa ja mielenkiintoista. Tuli ihan lukioajat mieleen, vastaavanlaisia aiheita kun on viimeksi tainnut tulla opiskeltua monta vuotta sitten. Toisaalta on välillä mukava pohtia asioita, joita ei välttämättä muuten tulisi ajatelleeksi. Sitten on menossa erilaisia kielikursseja ja markkinoinnin kursseja. Niistä voin kertoa tarkemmin jossain vaiheessa

Koulunkäynti poikkeaa jonkin verran tutusta LUT:n yliopistomeiningistä. Opetus on tiiviimpää sekä koulumaisempaa, ja ryhmissä työskennellään paljon. Välillä asioita väännetään rautalangasta ja välillä taas rautakangesta. Mutta mikäs siinä, luennoilla on aina hauskaa ja ryhmissä pääsee tutustumaan paikallisiin oppilaisiin.

Ihan tavallinen päivä koulun aulassa.

 

Heiglhofstraßella meille on muodostunut hyvin tiivis ja älyttömän mukava porukka, jonka kanssa vietämme paljon aikaa yhdessä. Joukossamme on suomalaisia, eestiläinen, espanjalainen, kiinalainen, ranskalainen (kämppis), tanskalainen ja irlantilainen. Välillä sorrumme suomalaisten keskuudessa puhumaan suomea, varsinkin Jannen ja Rasmuksen kanssa. Mutta tämän synnin vastapainoksi sovimme kerran poikien kanssa säännön, jonka mukaan kahden nautitun oluen jälkeen ainoa sallittu kieli on saksa. En todellakaan väitä, että keskustelumme suomeksi tai englanniksi olisi millään metodilla mitattuna intellektuellia, mutta tämän ko. säännön astuttua voimaa, voisimme siirtyä keskustelemaan vaikka kadun toisella puolella sijaitsevan päiväkodin muksujen kanssa…

Meidän jengiä.

Vasemmalta: Rasmus, Janne, Sean, Henriikka, Anne, joku, Tiphaine und Gregoriiiiiii

 

Todellisuudessa kuitenkin ainakin omalla kohdallani on jo tapahtunut huomattavaa parannusta vähintään rohkeudessa käyttää saksan kieltä. Päivittäiset asiat hoituvat jo saksaksi, ja jopa nolla (0) englanninkielistä sanaa osaavan hausmeisterin kanssa pystyin kommunikoimaan, kun onnistuin lukitsemaan itseni rappukäytävään; tietenkin fillarin avaimet taskussa (jälleen, melkein samanlaiset, kuin kämpän avaimet).

 

Kokkailemme usein yhteiskeittiössä ja rituaaleihimme kuuluu myös aina niin mukavan UNO:n pelaaminen. Alussa pelin sääntöjen analysointi tuotti hieman älämölöä, mutta kutakuinkin yhteinen sävel on löytymässä. Tosin jotkut pelitovereista kokevat edelleen pelaamisen helpommaksi ns. avoimin kortein.

Tiistaisin ja perjantaisin naapuritalon yläkerrassa on avoinna enemmän tai vähemmän virallinen baari. Hinnat baarissa ovat varsin humalaan johtavat, esimerkkinä vaikka olut 1,5€ ja shotit 1€/laaki.

 

Bileet Priitin huoneessa. Oikealla Samuel

Gregori maistaa Salmaria

Sää tosiaan muuttui täällä kertaheitolla. Reilu pari viikkoa sitten oli ihan täysi kesä menossa, mutta sitten tuli talvi. Kahdessa päivässä. Tulimme naapuribaarista kotiin joskus yön pimeinä tunteina (emme siis olleet baarissa kahta päivää) ja valmiina siirtymään yöpuulle, kun huomasimme ulos astuessamme, että lunta tulee taivaan täydeltä. Ei muuta kuin leikkimään lumileikkejä ja räpsimään tuhansia kuvia, niin kuin hölmöt turistit ensimmäistä kertaa lunta nähdessään. Ilmeisesti vieressä jököttävillä Alpeilla on näppinsä tässä sääpelissä, ja kuulin paikallisilta tarinaa, että nopeat säätilan vaihtelut ovat täällä jokasyksyisiä.

Hullut suomalaiset

Priit koitti saada kuvan pelikaanista.

 

Tässä viime päivien aikana on tullut juteltua suomalaisten herrojen kanssa kalastuksesta, ja pieni haikeus iski, koska vuosittainen kalakerhon syysreissu jää tänä vuonna väliin. Räntäsateisia, pohjoistuulta ja jäätäviä Suomen syysiltoja en nyt varsinaisesti kaipaa, mutta kalareissu on kyllä ollut aina yksi opiskeluvoimaa-antavista virstainpylväistä syksyisin. Terveisiä vaan kalakerhon pojille!

Nymphenburgin linna

Ja saman puljun puistosta, jossa kävimme vähän tallustelemassa.

 

Jatkan tästä taas joku päivä. Nyt pitää jatkaa kouluhommien parissa vielä vähän aikaa.

 

P.S.

Halti on joutunut viettämään viime päivinä paljon aikaa hyllyllä siististi laskostettuna (kts. kuva Haltin sivulta). Koitan järjestää kyseiselle oranssille kapistukselle jotain päänmenoa tässä niin pian kuin mahdollista. Siinä samalla voisin itsekin taas lähteä vähän kiertelemään paikkoja Münchenin ulkopuolelle. Reissujalka alkaa olla jo aika levoton…